Pääsin työharjoitteluun!




Hei taas pitkästä aikaa. Pahoittelut suunnittelemattomasta blogihiljaisuudesta!


Muutama kuukausi sitten pääsin taas työhaastatteluun. Eikä kyseessä ollut mikä tahansa haastattelu, sillä minulle soitettiin mielestäni kaikista mielenkiintoisimmasta paikasta. No, ehkä Visit Finlandin jälkeen... ;) Kävin haastattelussa ja sain kuin sainkin paikan. Kyseessä on toki vain työharjoittelu, mutta kokemusta sekin kerryttää.

En olisi vielä keväällä uskonut, että pääsisin oikeasti työharjoitteluun mielenkiintoisimpaan mahdolliseen tavoittelemaani paikkaan. Toukokuussa kirjoitin työpaikan etsimisestä ja hitaasta työnhaun etenemisestä, koska halusin ensin tähdätä kaikkein mielenkiintoisimpiin paikkoihin. Tuntui, että roikuin jotenkin tyhjän päällä. Työn haku eteni hitaasti, koska en halunnut hakea kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Mikä pettymys, jos olisin jo ottanut vastaan työn vähemmän kiinnostavasta paikasta. Kannatti todellakin uskoa itseensä ja edetä rauhassa.

Hienointa on nähdä oman sinnikkyyden tulokset. Soitin kyseiseen paikkaan useamman kerran puolen vuoden sisällä ja sen takia minut muistettiin. Myös persoonallisella CV:llä oli ilmeisesti osuutta asiaan.

Kannattaa rohkeasti unelmoida, yrittää ja ennen kaikkea uskoa itseensä!





Uusi arki vie voimia ja vaatii totuttelua


Tarkoitukseni ei tosiaan ollut pitää taukoa blogista, mutta pakko myöntää, että kahdeksan tuntia tietokoneella vie mehut aika tehokkaasti. Työharjoittelussa vietän siis koko kahdeksan tuntisen työpäiväni tietokoneen ruutua tuijotellen. Kun työtunteihin lisätään tunnin ruokatauko ja reilun tunnin junamatka suuntaansa, niin iltaisin olen ihan puhki. Työpäivän jälkeen minulle ei tule edes mieleen lähestyä tietokonetta. Silmät on vielä ristissä työpäivän jäljiltä. Eikä kirjoittaminenkaan tahdo maistua, koska teen sitäkin jo töissä. Harmittaa, koska minulla olisi paljon ideoita blogia varten ja haluaisin todella kehittää sitä eteenpäin.

Takana on jo kaksi kuukautta harjoittelua ja pikku hiljaa arjen uusi rytmi alkaa asettua paikalleen. Blogillekin on ehkä löytynyt oma hetkensä päivän kiireiden lomasta. Toivottavasti hetki on oikea ja todella soveltuu blogille - haluaisin päästä taas blogin kimppuun! Suomeksi kirjoittaminen on niin eri juttu kuin italiaksi ilmaisu. Löysin myös uuden sovelluksen, jolla voin taas vihdoinkin kirjoittaa puhelimella. Siitä kerron lisää toisella kertaa - kunhan minulla on enemmän kokemusta kyseisestä sovelluksesta.


Kuulumisiin,
Katariina


Lue myös nämä arkeen liittyvät jutut




OTA YHTEYTTÄ: raidallisiahetkiajaretkia@gmail.com
SEURAA BLOGIA:  Facebook | Instagram

Kaksi kieltä - kaksi nimeä




Ulkomaille muutto saattaa vaikuttaa nimeen. Nimien lausuminen ja ääntäminen vaihtelee maittain ja tutustakin nimestä saattaa siis sukeutua ihan erilainen. Minun tapauksessani päädyin käyttämään toista nimeäni.

Minä olen joka kerta Suomeen suuntautuneen reissun jälkeen hieman sekaisin omaan nimeeni liittyen. Siis toki minä edelleen nimeni tiedän - molemmat niistä - en vain tiedä kumpi olisi se oikea. Suomen reissulla voi olla outojakin vaikutuksia! 




Miten ulkomaille muutto on vaikuttanut nimeeni? 

Minulla on siis kaksi nimeä, kuten yleensä kaikilla suomalaisilla on. Ensimmäinen nimeni on Piia ja toinen Katariina. Italiassa nimiä on muuten useimmiten vain yksi!

Katariina-nimen käyttämisen aloittaminen ei liity suoraan Italiaan muuttoon, vaan pikemminkin kieleen. Jo Suomessa asuessani italialainen puoliskoni kutsui minua Katariinaksi. Se oli eräänlainen hellittelynimi. Me puhuimme keskenämme suurimmaksi osaksi Italiaa, joten aloin yhdistämään Katariinan italian kieleen. Suomalaisille kavereille olin edelleen Piia. Vasta Italiaan muutettuamme aloin esittelemään itseni aina Katariinaksi, puhuinhan kaikkien kanssa Italiaa ja Katariina liittyi minusta nimenomaan italiaan.

Haastavaksi tilanteen tekee molempien etunimien käyttäminen, mutta eri konteksteissa. Käytännössä Suomessa olen Piia, kun taas Italiassa muuntaudun Katariinaksi. Sen lisäksi Katariina kääntyy italialaisten suussa useimmiten Caterinaksi tai kavereiden kesken Kateksi. Monimutkaista, eikö? 

On siinä pääparalla tekemistä loman jälkeen, kun pitää taas kääntää asetukset Italian asentoon. 

Miksi käytän kahta eri nimeä?

Nykyään minulle on luontevaa vaihtaa nimeä kielen mukaan. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta minä olen tottunut liittämään italian kieleen Katariina-nimen. En osaisi esitellä itseäni Piiaksi - tai ainakin se tuntuu oudolta. 

Haaveilin toisen nimeni käytöstä oikeastaan jo lukiossa. Olisin halunnut aloittaa uuden vaiheen uudella nimellä. Uuteen lukioon, tuntemattomien keskelle, siirtyminen olisi ollut oivallinen tilaisuus esitellä itseni Katariinaksi. Se kuitenkin jäi vain haaveeksi aina yliopiston ensimmäiseen vuoteen asti, jolloin siis tutustuin toiseen puoliskooni. Siitä alkoi matkani Katariinaksi.


Vaikuttaako nimen vaihto persoonaan?

En ole ainakaan huomannut mitään mullistavaa luonteen muutosta eri nimiin liittyen. Voisi kuvitella, että Italiassa imisin itseeni ja Katariina-nimeen paikallista sosiaalisuutta ja avoimuutta. Minusta kuitenkin tuntuu, että nimestä riippumatta olen aina oma itseni, joten onneksi persooniakaan ei ole kehittynyt useampia. Niiden välillä sompailu se vasta hankalaa olisikin. Ajattele, jos aina Suomessa piipahduksen jälkeen pitäisi muistaa asettaa luonnekin taas kohdalleen. Nimen kanssa on jo tarpeeksi tekemistä! 

Mitä hankaluuksia kahdesta nimestä aiheutuu?

Pakko myöntää, että kaksi nimeä saa välillä pään pyörälle. Varsinkin esittelytilanteet ja esimerkiksi sähköpostin allekirjoittaminen tuottaa toisinaan päänvaivaa. 

Välillä emmin hetken ennen kuin esittelen itseni Katariinaksi, mutta ei se Piiakaan enää niin sutjakasti suusta solahda. Aina saa miettiä hetken. Ja vaikka ajattelisinkin heti Katariinaa niin senkin lausumista saan hetken miettiä. Onko helpompi sanoa suoraan Caterina, kun Katariina siksi kuitenkin kääntyy jos paremmin tutustutaan? 

Viime aikoina erityisesti sähköpostin allekirjoittaminen on tuottanut päänvaivaa. Yleensä kirjoitan Katariina, mutta uuden työn tiimoilta olen harkinnut Caterinaa. Sekoitanko kaikkien pään kirjoittamalla Katariina, jos muut kuitenkin tuntevat minut Caterinana? Ja työsähköpostikin on Caterina-nimellä. No, päätin pysyä edelleen Katariinassa - enhän voi ihan miten sattuu muuttaa nimeäni. 

Oudointa on jos samaan tilanteeseen liittyy sekä suomalaisia että italialaisia tuttujani. Kuka minä silloin olen? Kerrankin eräs suomalainen ystäväni oli esitellyt minut Piiana, kun minä Italiassa olen aina Katariina. Meinasin mennä ihan solmuun. :D




Nykyisin tuntuu jo ihan luontevalta olla Caterina! Minusta se on ihanaa, vaikka välillä olenkin vähän pyörällä päästäni. Tosin c-kirjainta vierastan ja mielessäni näenkin sen ennemmin Katerinana. Ja samasta syystä allekirjoitan ehdottomasti Katariina, vaikka joskus kirjoitusasua epäilenkin.


Onko sinun nimesi muuttunut ulkomaille muuton myötä? Äännetäänkö nimesi erilailla? 


Katariina


KURKKAA MYÖS: Facebook & Instagram
OTA YHTEYTTÄ: raidallisiahetkiajaretkia@gmail.com




Back to Top