Syyskuun hetkiä



Minusta tuntuu, että syyskuusta on jo ikuisuus eikä kuukauden tapahtumien hahmottaminen ole helppoa. Onneksi kirjoitan vielä kalenteriin tärkeimmät jutut ja sen lisäksi otan puhelimella paljon kuvia. Oikeastaan olin jo hahmotellut postauksen heti syyskuun lopussa - sen viimeistely ja julkaisu vain hieman venähti uuden työn myötä, kuten edellisessä postauksessa jo kerroinkin.

Syyskuu oli erittäin tapahtumarikas kuukausi ja täynnä kaikkea uutta ja mielenkiintoista. Alkukuusta lomailin Suomessa ja kuun keskivaiheilla aloitin uuden työn. Sen lisäksi viinit olivat vahvasti läsnä syyskuussa, sillä osallistuin jopa kahteen viineihin liittyvään tapahtumaan.

Millaiset hetket olivat minulle merkityksellisiä syyskuussa?



Syyskuussa tunnelmallisinta oli käydä syksyisessä Suomessa. En uskoisi, että sekin mahtuu syyskuuhun. Tuntuu, että siitä on jo ikuisuus.


Syyskuussa mahtavinta oli aloittaa oman alan työharjoittelu. Toimiston upeat näkymät ovat plussaa!


Syyskuussa hurjinta oli Festival Franciacorta in cantina -viinitilakierros. Kierrokseen kuului viinin maistelua kolmella eri viinitilalla ja tilojen välillä oli bussikuljetus. Kolme lasia viiniä joka tilalla on aikamoinen määrä kuohuviiniä...

Syyskuussa yllättävintä on ollut kauluspaitojen määrän tuplaantuminen ja niiden silittämisen työläys. 


Syyskuussa silmiähivelevintä oli koulutustilaisuus yhdellä upealla Villalla Garda-järvellä.

Syyskuussa piristävintä olivat ensimmäiset kirpsakat syksyiset aamut.


Syyskuussa nautittavinta oli Pavian alueen viinien maistelu Autunno Pavese -viinitapahtumassa Paviassa.

Syyskuussa rentouttavinta olivat lounastaukopiknikit aurinkoisessa aavistuksen syksyisessä ilmassa.


Syyskuussa keltaisinta oli raitiovaunuajelu Milanossa. Pääsin vihdoinkin raitiovaunun kyytiin!

Syyskuussa älyttömintä oli avaimen rikkoutuminen meidän asuintalon alaoven lukkoon. Joku tuntematon siis teki sen tahallaan. Avaimen irrotuksen seurauksena oven sai auki millä tahansa avaimella ja uuden lukon saamisessa kesti viikkoja...



Syyskuussa ihaninta oli aloittaa samoilu linnan puistossa kesän kuumuuden jälkeen. Seurana oma innokas karvapörriäinen.


Katariina


Lue myös mitä edellisiin kuukausiin kuului:





    OTA YHTEYTTÄ: raidallisiahetkiajaretkia@gmail.com
    SEURAA BLOGIA: Facebook | Instagram

    Pääsin työharjoitteluun!




    Hei taas pitkästä aikaa. Pahoittelut suunnittelemattomasta blogihiljaisuudesta!


    Muutama kuukausi sitten pääsin taas työhaastatteluun. Eikä kyseessä ollut mikä tahansa haastattelu, sillä minulle soitettiin mielestäni kaikista mielenkiintoisimmasta paikasta. No, ehkä Visit Finlandin jälkeen... ;) Kävin haastattelussa ja sain kuin sainkin paikan. Kyseessä on toki vain työharjoittelu, mutta kokemusta sekin kerryttää.

    En olisi vielä keväällä uskonut, että pääsisin oikeasti työharjoitteluun mielenkiintoisimpaan mahdolliseen tavoittelemaani paikkaan. Toukokuussa kirjoitin työpaikan etsimisestä ja hitaasta työnhaun etenemisestä, koska halusin ensin tähdätä kaikkein mielenkiintoisimpiin paikkoihin. Tuntui, että roikuin jotenkin tyhjän päällä. Työn haku eteni hitaasti, koska en halunnut hakea kaikkiin mahdollisiin paikkoihin. Mikä pettymys, jos olisin jo ottanut vastaan työn vähemmän kiinnostavasta paikasta. Kannatti todellakin uskoa itseensä ja edetä rauhassa.

    Hienointa on nähdä oman sinnikkyyden tulokset. Soitin kyseiseen paikkaan useamman kerran puolen vuoden sisällä ja sen takia minut muistettiin. Myös persoonallisella CV:llä oli ilmeisesti osuutta asiaan.

    Kannattaa rohkeasti unelmoida, yrittää ja ennen kaikkea uskoa itseensä!





    Uusi arki vie voimia ja vaatii totuttelua


    Tarkoitukseni ei tosiaan ollut pitää taukoa blogista, mutta pakko myöntää, että kahdeksan tuntia tietokoneella vie mehut aika tehokkaasti. Työharjoittelussa vietän siis koko kahdeksan tuntisen työpäiväni tietokoneen ruutua tuijotellen. Kun työtunteihin lisätään tunnin ruokatauko ja reilun tunnin junamatka suuntaansa, niin iltaisin olen ihan puhki. Työpäivän jälkeen minulle ei tule edes mieleen lähestyä tietokonetta. Silmät on vielä ristissä työpäivän jäljiltä. Eikä kirjoittaminenkaan tahdo maistua, koska teen sitäkin jo töissä. Harmittaa, koska minulla olisi paljon ideoita blogia varten ja haluaisin todella kehittää sitä eteenpäin.

    Takana on jo kaksi kuukautta harjoittelua ja pikku hiljaa arjen uusi rytmi alkaa asettua paikalleen. Blogillekin on ehkä löytynyt oma hetkensä päivän kiireiden lomasta. Toivottavasti hetki on oikea ja todella soveltuu blogille - haluaisin päästä taas blogin kimppuun! Suomeksi kirjoittaminen on niin eri juttu kuin italiaksi ilmaisu. Löysin myös uuden sovelluksen, jolla voin taas vihdoinkin kirjoittaa puhelimella. Siitä kerron lisää toisella kertaa - kunhan minulla on enemmän kokemusta kyseisestä sovelluksesta.


    Kuulumisiin,
    Katariina


    Lue myös nämä arkeen liittyvät jutut




    OTA YHTEYTTÄ: raidallisiahetkiajaretkia@gmail.com
    SEURAA BLOGIA:  Facebook | Instagram
    0

    Kaksi kieltä - kaksi nimeä




    Ulkomaille muutto saattaa vaikuttaa nimeen. Nimien lausuminen ja ääntäminen vaihtelee maittain ja tutustakin nimestä saattaa siis sukeutua ihan erilainen. Minun tapauksessani päädyin käyttämään toista nimeäni.

    Minä olen joka kerta Suomeen suuntautuneen reissun jälkeen hieman sekaisin omaan nimeeni liittyen. Siis toki minä edelleen nimeni tiedän - molemmat niistä - en vain tiedä kumpi olisi se oikea. Suomen reissulla voi olla outojakin vaikutuksia! 




    Miten ulkomaille muutto on vaikuttanut nimeeni? 

    Minulla on siis kaksi nimeä, kuten yleensä kaikilla suomalaisilla on. Ensimmäinen nimeni on Piia ja toinen Katariina. Italiassa nimiä on muuten useimmiten vain yksi!

    Katariina-nimen käyttämisen aloittaminen ei liity suoraan Italiaan muuttoon, vaan pikemminkin kieleen. Jo Suomessa asuessani italialainen puoliskoni kutsui minua Katariinaksi. Se oli eräänlainen hellittelynimi. Me puhuimme keskenämme suurimmaksi osaksi Italiaa, joten aloin yhdistämään Katariinan italian kieleen. Suomalaisille kavereille olin edelleen Piia. Vasta Italiaan muutettuamme aloin esittelemään itseni aina Katariinaksi, puhuinhan kaikkien kanssa Italiaa ja Katariina liittyi minusta nimenomaan italiaan.

    Haastavaksi tilanteen tekee molempien etunimien käyttäminen, mutta eri konteksteissa. Käytännössä Suomessa olen Piia, kun taas Italiassa muuntaudun Katariinaksi. Sen lisäksi Katariina kääntyy italialaisten suussa useimmiten Caterinaksi tai kavereiden kesken Kateksi. Monimutkaista, eikö? 

    On siinä pääparalla tekemistä loman jälkeen, kun pitää taas kääntää asetukset Italian asentoon. 

    Miksi käytän kahta eri nimeä?

    Nykyään minulle on luontevaa vaihtaa nimeä kielen mukaan. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta minä olen tottunut liittämään italian kieleen Katariina-nimen. En osaisi esitellä itseäni Piiaksi - tai ainakin se tuntuu oudolta. 

    Haaveilin toisen nimeni käytöstä oikeastaan jo lukiossa. Olisin halunnut aloittaa uuden vaiheen uudella nimellä. Uuteen lukioon, tuntemattomien keskelle, siirtyminen olisi ollut oivallinen tilaisuus esitellä itseni Katariinaksi. Se kuitenkin jäi vain haaveeksi aina yliopiston ensimmäiseen vuoteen asti, jolloin siis tutustuin toiseen puoliskooni. Siitä alkoi matkani Katariinaksi.


    Vaikuttaako nimen vaihto persoonaan?

    En ole ainakaan huomannut mitään mullistavaa luonteen muutosta eri nimiin liittyen. Voisi kuvitella, että Italiassa imisin itseeni ja Katariina-nimeen paikallista sosiaalisuutta ja avoimuutta. Minusta kuitenkin tuntuu, että nimestä riippumatta olen aina oma itseni, joten onneksi persooniakaan ei ole kehittynyt useampia. Niiden välillä sompailu se vasta hankalaa olisikin. Ajattele, jos aina Suomessa piipahduksen jälkeen pitäisi muistaa asettaa luonnekin taas kohdalleen. Nimen kanssa on jo tarpeeksi tekemistä! 

    Mitä hankaluuksia kahdesta nimestä aiheutuu?

    Pakko myöntää, että kaksi nimeä saa välillä pään pyörälle. Varsinkin esittelytilanteet ja esimerkiksi sähköpostin allekirjoittaminen tuottaa toisinaan päänvaivaa. 

    Välillä emmin hetken ennen kuin esittelen itseni Katariinaksi, mutta ei se Piiakaan enää niin sutjakasti suusta solahda. Aina saa miettiä hetken. Ja vaikka ajattelisinkin heti Katariinaa niin senkin lausumista saan hetken miettiä. Onko helpompi sanoa suoraan Caterina, kun Katariina siksi kuitenkin kääntyy jos paremmin tutustutaan? 

    Viime aikoina erityisesti sähköpostin allekirjoittaminen on tuottanut päänvaivaa. Yleensä kirjoitan Katariina, mutta uuden työn tiimoilta olen harkinnut Caterinaa. Sekoitanko kaikkien pään kirjoittamalla Katariina, jos muut kuitenkin tuntevat minut Caterinana? Ja työsähköpostikin on Caterina-nimellä. No, päätin pysyä edelleen Katariinassa - enhän voi ihan miten sattuu muuttaa nimeäni. 

    Oudointa on jos samaan tilanteeseen liittyy sekä suomalaisia että italialaisia tuttujani. Kuka minä silloin olen? Kerrankin eräs suomalainen ystäväni oli esitellyt minut Piiana, kun minä Italiassa olen aina Katariina. Meinasin mennä ihan solmuun. :D




    Nykyisin tuntuu jo ihan luontevalta olla Caterina! Minusta se on ihanaa, vaikka välillä olenkin vähän pyörällä päästäni. Tosin c-kirjainta vierastan ja mielessäni näenkin sen ennemmin Katerinana. Ja samasta syystä allekirjoitan ehdottomasti Katariina, vaikka joskus kirjoitusasua epäilenkin.


    Onko sinun nimesi muuttunut ulkomaille muuton myötä? Äännetäänkö nimesi erilailla? 


    Katariina


    KURKKAA MYÖS: Facebook & Instagram
    OTA YHTEYTTÄ: raidallisiahetkiajaretkia@gmail.com




    13

    Minkä kahvin tilaisin? - Kahvisanastoa Italiaan





    Italia on kahvin maa: kahvien valikoima on laaja ja kahviin liittyy monia erityisiä tapoja. Tavallisesti italialainen kahvila, eli bar, on hyvinkin pieni ja kahvi nautitaan sen tiskillä. Tiskillä nautittu kahvi myös maksaa useimmiten vähemmän kuin pöytään tarjoiltu kahvi. 

    Kun kahvilassa tilaa ihan vain kahvin, eteen tuodaan pieni kupillinen tujua erittäin mustaa kahvia. Se on Italian peruskahvi, espresso, jota kahviloiden tiskeillä nautitaan pitkin päivää. Sen lisäksi se on lähes kaikien muiden, Suomessa erikoiskahveiksikin kutsuttujen kahvien perusta. Vaihtoehtojen määrä hämmentää, kun olisi aika tilata kahvi. Mitä minä oikein tilaisin?



    Tavallisimpia italialaisia kahveja 


    Caffè = espresso


    Italiassa pelkkä caffè on yksinkertaisesti espresso-kahvi. Se on pieni, tuju ja erittäin tumman värinen kahvi, joka tarjoillaan pienestä kupista. Espressoa nautitaan kahviloiden tiskeillä pitkin päivää.

    Caffè lungo

    Caffè lungo on normaalia espressoa isompi eli siihen on käytetty hieman enemmän vettä. Se on ehkä aavistuksen laimeampi kuin normaali espresso. Koko vaihtelee hieman kahviloittain. Tätäkin voi juoda milloin vain.

    Caffè macchiato


    Caffè macchiato on espresso-kahvi, johon lisätään tilkka maitovaahtoa. Macchiaton voi pyytää myös kylmällä maidolla, macchiato freddo. Silloin maidon saa yleensä erikseen pienessä kannussa. Caffè macchiatoa juodaan pitkin päivää, vaikka monet juovatkin sitä vain aamulla.

    Caffè doppio


    Caffè doppio on tupla-annos espressoa eli käytännössä sekä kahvijauheen että veden määrän pitäisi vastata kahta espressoa. Tämän kahvia voi tilata mihin aikaan päivästä tahansa.

    Caffè ristretto

    Caffè ristretto on normaalia espressoa pienempi eli yhteen annokseen espressoa on käytetty vielä vähemmän vettä kuin normaaliin espressoon. Tätäkin kahvia juodaan milloin vain.

    Cappuccino


    Cappuccinon pohjana on espresso-kahvi, jonka päälle lisätään maitovaahtoa. Maitovaahdon jämäkkyys vaihtelee kahvilasta riippuen. Minusta cappuccinossa kuuluu olla kunnon maitovaahtoa eikä pelkkää kuumaa maitoa. Cappuccino on aamiaiseen kuuluva kahvi, jota ei yleensä juoda enää yhdentoista jälkeen.

    Latte macchiato

    Latte macchiato on kuumaa vain aavistuksen vaahdotettua maitoa, jonka päälle lisätään yksi espresso-kahvi. Annos on aika iso. Latte macchiato kuuluu aamiaiseen, kuten cappuccinokin.

    Caffè corretto

    Caffè corretto tarkoittaa terästettyä espresso-kahvia. Eleensä espressoon lisätään tilkka grappaa tai sambucaa. Alkoholin voi nauttia kahvin seassa, mutta myös erikseen. Terästetty kahvi nautitaan yleensä vain illallisen jälkeen. 

    Caffè americano

    Caffè americano on espresso-kahvia, jota on jatkettu kuumalla vedellä. Tämä on (kai?) lähinnä Suomessa juotavaa kahvia. En ole koskaan maistanut tätä kahvia, koska en juurikaan pidä suomalaisesta kahvista. Monien mielestä caffè americano on litkua, mutta ilmeisesti sen laatu vaihtelee kahviloittain.


    Edellä lueteltujen perusvaihtoehtojen lisäksi monissa paikoissa on tarjolla vaikka mitä erikoisuuksia ja herkkuvaihtoehtoja, jotka eivät välttämättä ole yleisesti tunnettuja. Kurkkaa yllä oleva kuva, jossa on Milanossa sijaitsevan Caffè Napolin kahvilista kaikkine erikoisuuksineen. Ala puolella on minun lempikahvilan erikoisempia vaihtoehtoja.


    Nautin italialaisista kahveista, vaikka en olekaan kahvin suurkuluttaja eikä sillä tunnu olevan mitään vaikutusta. Aamuni alkaa loistavasti myös ilman kahvia eikä juuri ennen nukkumaanmenoa hörpätty espresso häiritse unta. Ruoan jälkeisestä espressosta tai caffè correttosta on kuitenkin tullut jo tapa. Ja cappuccinon suhteen olen muuttunut hyvin vaativaiseksi: ilman kunnon vaahtoa se ei vaan ole hyvää! Lempikahvilani cappuccino (kuva alla) suorastaan pursuaa ulos kupista.



    Mikä on sinun lempikahvisi? 

    Katariina


    KURKKAA MYÖS: Facebook & Instagram
    OTA YHTEYTTÄ: raidallisiahetkiajaretkia@gmail.com


    8

    Arkea: kohtaamisia ruokakaupassa



    Ruokakauppakin voi olla mielenkiintoinen paikka ja tavalliseen ostosreissuun voi mahtua monenlaisia kohtaamisia. Meidän ruokakauppa sijaitsee ihan meidän kotiaukion toisella laidalla, joten matka ei ole pitkä. Sinne on niin helppo mennä, että käytännössä käyn siellä päivittäin. Muista asiakkaista minulla ei ole pahaa sanottavaa, mutta aika mielenkiintoisia hahmoja siellä kieltämättä käy. Tässä viimeaikojen parhaimmistoa. Ja postauksen kuvituksena on kuvia meidän aukiolta vähän eri kulmista katsottuna.


    Ravioleja etsivä nykivä nainen

    Kerran, kun katselin juustoja meidän ruokakaupassa, sain seurakseni oudosti nykivän naisen. Nainen oli todella laiha, mutta ihan kunnolla pukeutunut. Tosin hiukset olivat rasvaiset ja takussa. Naisen liikkeet olivat hassun nykiviä ja äkkinäisiä. Sen olalla roikkui reppu ja kädessä oli paketti ravioleja. Näin sen käyvän useamman muun asiakkaan luona ennen minua. Nainen kysyi oliko minulla antaa sille euroa, koska hänen pitäisi ostaa ravioleja. Naisen kädessä oli paketti yhden kalliimman merkin ravioleja. Minä opastin naisen raviolien hyllylle ja valitsin sille toisen pussin ravioleja - halvempia ja isomman pussin. Mekin syödään monesti niitä, vaikka ne eivät mitään erityistä merkkiä olekaan. Nainen oli erittäin tyytyväinen ja kiitteli kovasti.

    Myöhemmin kassajonossa nainen sattui uudestaan silmään - siellä se edelleen kiersi, luultavasti pyytämässä rahaa. Kaupan henkilökunta ei kuulemma voinut tehdä mitään, koska vartija ei ollut vuorossa.


    Kaalia punnitseva rouva

    Erään kerran kun suuntasin ruokakaupan vihannesosastolla, jouduin keskelle mitä oudointa kiistaa. Keski-ikäinen rouva oli punnitsemassa valtavaa kaalia - tosin ilman vaakaan kuuluvaa kuppiosaa. Rouva oli erittäin tuohtunut siitä, että ruokakauppa huijaa ja rahastaa ylimääräistä kaikista vihanneksista. Hän ei halunnut maksaa vaakakupin tuomaa lisäpainoa. Siinä vaiheessa minut vedettiin mukaan keskusteluun.

    Ei siinä selitykset auttaneet. Rouva ei mitenkään voinut käsittää, että hinnan laskeminen alkaa vasta vaakakupin jälkeen. Ei sitä kupin painoa laskuteta vaan paino on nollassa, kun kuppi on paikoillaan. Kaali painoi tietenkin enemmän kuin vaakakuppi ja siksi hinta oli erilainen ilman vaakakuppia. Tottakai jos kaalin painosta vähennetään ensin vaakakupin paino ja hintaa tulee vain vaakakupin painon jälkeen, näyttää siltä, että hinta alenee huomattavasti ilman vaakakuppia. Normaalisti vihanneksia ei edes voi punnita ilman vaakakuppia, koska paino jää miinuksen puolelle. Vain supersuuri kaali painaa enemmän kuin vaakakuppi.

    Rouva oli aivan tosissaan selityksineen. Edes ruokakaupan myyjän väliintulo ei ratkaissut tilannetta. Pakenin paikalta tilaisuuden tullessa enkä tiedä jäikö rouvan kaali ostamatta.


    Olan yli kuikuileva rouva

    Erään kerran en tahtonut mahtua leipäosastolle. Liikkeessä paistetut leivät ovat seinällä olevissa laatikoissa, joista voi ottaa pussiin halutun määrän. Näin ei ole ollut vielä kovin pitkään (tai varmaan jo vuoden), sillä ennen leipiä sai pyytämällä leikkeletiskiltä. No, tällä kertaa löysin leipähyllyltä erittäin suurikokoisen rouvan, joka kuikuili leivän ottamista toisen rouvan olan takaa. Rouvat eivät siis tunteneet toisiaan.

    Minä yritin tyynesti pujottautua kohti valitsemiani leipiä, mutta isokokoinen rouva oli koko ajan tiellä. Se kuikuili jopa minun olan takaa. Lopulta se kysyi minulta: "onko sämpylät kovia?". Ja heti perään "voikohan niitä laisinkaan syödä?". Vastasin, että ne on ihan pehmeitä ja oikein hyviä vähän lämmitettynä. Sitten siirryttiin vaa'alle punnitsemaan. Rouva edelleen vaihtelevasti minun ja toisen rouvan olan takana. Ei se kuulemma halunnut apua. Sen piti vielä miettiä. Kun olin jo tehnyt ostokseni ja olin matkalla kassalle, näin saman rouvan hääräävän edelleen leipälaatikoiden edessä.




    Lue myös



    Oletko sinä kohdannut erikoisia tyyppejä ruokakaupassa?

    Katariina


    KURKKAA MYÖS: Facebook & Instagram
    OTA YHTEYTTÄ: raidallisiahetkiajaretkia@gmail.com

    0

    Lähimatkailua junaillen - IGTT



    Syyskuun Instagram Travel Thursday -postauksen aiheena on mieluisin matkustusmuoto. Lue lisää Instagram Travel Thursday -tempauksesta postauksen lopusta ja kampanjaa vetävien matkablogien Travellover ja Vagabonda sivuilta. Kaikki postauksen kuvat ovat minun jo kertaalleen Instagramissa julkaisemiani. Nimimerkkini on @kata_raidallisiahetkia.

    Minun ei tarvinnut juuri mietiskellä vastausta, sillä lempimatkustusmuotoni on selkeästi juna. Junalla pääsee kätevästi oikeastaan kaikkialle. Se on helppo ja edullinen tapa liikkua, ainakin täällä Italiassa, eikä energiaa tarvitse kuluttaa parkkipaikkojen tai huoltoasemien etsintään.

    Minusta juna on erinomainen tapa matkustaa - ainakin täällä Italiassa. 

    Maisemia Brenon linnasta, Valcamonica-laaksosta.

    Junamatkailun hyviä puolia 

    • Edullisuus: Italiassa junalla matkustaminen on edullista, ainakin Suomeen verrattuna.
    • Laaja rataverkko: Italian laaja junaverkko mahdollistaa sujuvan matkustamisen myös pienempiin paikkoihin. Työmatkailu, pendolarismo, on yleistä, joten junan käyttäjiä on paljon ja pitkiäkin työmatkoja tehdään päivittäin. 
    • Helppous: Junalla liikkuessa olo on vapaa. En pidä parkkipaikan etsimisestä enkä ruuhkissa seisomisesta, joten auto tuntuu tällä hetkellä stressaavammalta. Tosin en ole ajanut autoa vuosiin, ehkä siihenkin tottuisi. Matkaseuralaisen kanssakin on helppo keskustella, kun kenenkään katse ei ole tiessä. 
    • Jää aikaa muuhun: Itsekseen liikkuessa juna mahdollistaa kirjoittamisen/lukemisen tai vaikka työskentelemisen matkan aikana. Yliopistolle mennessäni käytin junamatkan opiskeluun, jos nukkumiselta ehdin. 
    • Ekologisuus: Juna on ekologinen vaihtoehto verrattuna lentämiseen ja autoiluun. 
    • Tasaisuus: Linja-autoihin verrattuna junamatkailu on tasaista, varsinkin uusimmissa junissa. Linja-autot heiluvat ja huojuvat jatkuvasti, kun taas junat lipuvat eteenpäin eivätkä tee jatkuvasti mutkia ja äkkijarrutuksia. 

    Junamatkailun huonoja puolia

    • Aikataulujen sitovuus: Junalla liikkuessa on sidottu muiden määrittelemiin aikatauluihin eikä niihin voi itse vaikuttaa. Aikataulut kannattaakin aina tarkistaa etukäteen. Varsinkin pienempiin paikkoihin matkustaessa junavuoroja saattaa ole harvakseltaan. Toisaalta suurimpiin kaupunkeihin junayhteyksiä on luultavasti hyvinkin usein.  
    • Mahdolliset junalakot: Valitettavasti Italiassa  junalakot ovat melko yleisiä ja olen itsekin jäänyt asemalle jumiin useamman kerran lakkojen vuoksi. Onneksi lakkopäivinäkin aamuisin ja iltapäivisin on taattuja junavuoroja, joten pakollisiin menoihin yleensä pääsee. 
    • Epäsiisteys: Valitettavasti monet junat ovat huonokuntoisia ja likaisia. Varsinkin pienempiin paikkoihin mentäessä pitää käyttää paikallisjunia, joista osa on aika kauheita. Onneksi ainakin meidän seudulla junia ollaan pikkuhiljaa uusimassa!
    • Junien myöhästely: Italiassa junien myöhästely on melko yleistä, joten se saattaa häiritä myös lomailua. Onneksi lomalla on usein rennompi aikataulu eikä pieni myöhästyminen haittaa, jos siihen varautuu. 

    Italiassa junat myöhästelevät toisinaan aika synkästä syystä. Teknisten vikojen ohella itsemurhat ovat yllättävän yleisiä. Itsemurhatarkoituksessa junan alle jäävät henkilöt pysäyttävät helposti koko junaliikenteen. Erasmus-vuonna Milanoon päivittäin matkustaessani minulle sattui useammankin kerran niin, että koko junaliikenne oli pysähdyksissä itsemurhan takia. Jos joku jää junan alle, pitää suorittaa perusteellinen poliisitutkinta eikä raiteita voi käyttää. Siis koko junaliikenne seisoo. Aika kauheaa junan kuljettajille!


    Varenna, Como-järvi

    Millaisissa junissa Italiassa matkustetaan?

    Italiassa on karkeasti ottaen kaksi junatyyppiä:

    • Treni regionali eli paikallisjunat: Paikallisjunat liikennöivät nimensä mukaisesti paikallisia linjoja. Ne ovat hitaita ja pysähtyvät usein lähes kaikilla asemilla. Työmatkailu eli pendolarismo on erittäin yleistä Italiassa ja on tavallista tehdä pitkääkin työmatkaa junalla. Paikallisjunat ovat edullisia, esimerkiksi lippu Bresciasta Milanoon maksaa 7,30€, vaikka matkaa onkin noin 90 kilometriä.
    • Le Frecce eli luotijunat: Italiassa luotijunilla on mahdollista päästä joka puolelle Italiaa. Pääasiassa luotijunat liikennöivät suurimpien kaupunkien välillä. Luotijunia on eri nimisiä Frecciarossa, Frecciargento ja Frecciabianca ja ne liikennöivät vähän eri välejä ja kulkevat eri nopeuksia. Esimerkiksi Frecciabianca ei kulje luotijunan nopeimpia nopeuksia. Liput Freccia-juniin ovat kalliimpia, mutta etukäteen lippuja voi saada hyvinkin halvalla. Bresciasta Milanoon mennessä lipun hintaa liikkuu yleensä 14,90-25 euron välillä. Jos varaa etukäteen, on todennäköisempää, että edullisempia lippuja on jäljellä. 

    Junailu Bresciasta käsin

    Brescia, minun kaupunkini, on mukavan keskeisellä paikalla. Täältä on helppo lähteä retkeilemään eivätkä vaihtoehdot lopu kesken. Viime aikoina olen innostunut lähimatkailusta ja junan siihen tuomista mahdollisuuksista. Olen tutkinut erityisesti Lombardian aluetta hyödyntäen koko Lombardian alueella voimassa olevaa lippua, jolla voi käyttää kaikkia julkisia liikennevälineitä niin paljon kuin haluaa. Lue lipusta lisää Yhdellä lipulla kaikkialle - io viaggio in Lombardia -postauksesta!

    Lähimatkailun lisäksi olen käyttänyt junaa pidemmilläkin matkoilla. Nopeat Freccia-junat eli niin kutsutut luotijunat kiitävät hetkessä kauaksikin. Olen käynyt esimerkiksi Roomassa, Firenzessä ja Venetsiassa. Venetsiassa voi helposti käydä päiväseltäänkin, sillä junamatka kestää vain 1h 47min. Firenzeen matkaan menee noin 3 tuntia ja Roomaan reilu 4 tuntia (riippuen vähän vaihdosta). Liput kauemmaksi meneviin Freccia-juniin ovat kalliimpia, mutta Suomeen verrattuna edelleen melkein edullisia. Etukäteen varaamalla myynnissä on todennäköisemmin edullisia lippuja!


    Ihania päiväretkikohteita junan ulottuvissa



    Milano on todellinen suurkaupunki. Kiihkeä tunnelma, työmatkailijoiden ja turistien massat täyttävät kaupungin joka päivä. Vain elokuussa Milanokin hiljenee - ihanan erilainen kokemus. Lue lisää hiljaisesta Milanosta Outo ja jotenkin nurinkurinen päivä Milanossa -postauksesta.


    Bresciaan voi helposti tulla päiväretkelle vaikka Veronasta, Milanosta tai Bergamosta käsin. Myös Garda-järvi on ihan lähellä. Esittelen Brescian tarkemmin Minun kaupunkini: Turisteille tuntematon Brescia -postauksessa.  Sen lisäksi listaan paikallisten suosimia paikkoja Paikallisten tapaan: 4+1 paikkaa Bresciassa -postauksessa.


    Bresciasta pääsee kätevästi ihailemaan myös viiniköynöksiä läheiselle Franciacortan viinialueelle, josta tulevat muuten minun lempiviinit. Alueen viinitiloilla on tarjolla myös viininmaistelua! Lue viinialueen esittely sille omistetusta Franciacorta viinialue -postauksesta.


    Brescian maakunnan alueella sijaitsee myös monille tuttu Garda-järvi. Sen kylissä kiertely ja vaikka laivaristeily onnistuu hienosti päiväseltään. Valitettavasti Garda-järvellä on vain muutama juna-asema. Olenkin retkeillyt siellä enemmän bussilla, vaikka minusta juna olisi ehdottomasti miellyttävämpi matkailumuoto, mutta sellaista ei ole koko järven alueella. Lue kokemuksiani bussimatkailusta Garda-järvellä Bussilla seikkaillen Riva del Gardaan -postauksesta.


    Garda-järveä rauhallisempi järvi on Iseo-järvi, joka sekin sijaitsee ihan täällä meidän lähellä. Se on vähemmän tunnettu ja siellä on vähemmän turisteja. Lue Iseo-järven esittely Vähemmän tunnettu Iseo-järvi -postauksesta.


    Iseo-järven ympärillä on vuoria ja maisemat ovat huikeita. Yhdellä rinteistä sijaitsee myös kiva uima-allas, josta aukeaa hieno näkymä Iseo-järvelle. Lisätietoja kyseisestä uima-altaasta lötyy Tunnelmia upealta uima-altaalta -postauksesta.


    Päiväretkeilyyn on hyvin erilaisia vaihtoehtoja - kaikki lähellä meitä. Viime keväänä kävin katsomassa Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvia kalliokaiverruksia Valcamonica-laaksossa. Esittelen kalliokaiverrukset paremmin Kalliokaiverruksia Valcamonica-laaksossa -postauksessa.


    Minusta linnat ovat kiehtovia! Erityisesti nautin, jos pääsen niihin piknikille. ;) Onneksi myös meiltä käsin pääsee retkelle useampaankin linnaan. Yksi vaihtoehto on Brenon linna, Valcamonica-laaksossa (kuva yllä ja postauksen alussa). Lue lisää kyseisestä linnasta Brenon linnan taikaa ja vilahdus pyöräilijöistä -postauksesta.


    Garda- ja Iseo-järven lisäksi olen tehnyt yhden retken Como-järvelle, joka sijaitsee vähän kauempana. Vietin siellä mukavan päivän yhden ystäväni kanssa. Lue vinkkejä Varennaan Portaiden ja kujien Varenna -postauksesta.



    Kuten jo kirjoitinkin, junalla pääsee kätevästi myös kauemmaksi. Olen käynyt useamman kerran Venetsiassa. Sen sijaan viimeisin pitempi junamatkani suuntautui Firenzeen sukulaisia tapaamaan. Lisää tunnelmia kyseiseltä matkalla löytyy Kuvaterveisiä Toscanasta -postauksesta.


    Lisää kuvia löydät Instagram-tililtäni: @kata_raidallisiahetkia

    Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka syyskuun teemana on mieluisin matkustusmuoto. Tempauksen ideana on jakaa matkailuinspiraatiota ja hyvää reissufiilistä Instagram-kuvien avulla. IGTT:n vetäjinä Suomessa toimivat matkablogit Vagabonda ja Travellover.
    Liity sinäkin mukaan tempaukseen ja jaa reissuinspiraatiota käyttämällä Instagramissa tunnistetta #IGTravelThursday tai #IGTT! Lue tempauksesta lisää täältä.


    Kuten huomaat erilaisia junalla saavutettavia lähimatkakohteita on meidän lähellä paljon. 

    Tervetuloa käymään ja lähimatkailemaan junalla! 

    Kata


    OTA YHTEYTTÄ: raidallisiahetkiajaretkia@gmail.com
    KURKKAA MYÖS:  Facebook & Instagram

    19

    Kalliokaiverruksia Valcamonica-laaksossa - UNESCO



    Olen kirjoittanut teille jo monista meidän läheltä löytyvistä upeista kohteista ja alueista, mutta yksi erityinen kohde on vielä ilman omaa mainintaa. Tällä kertaa haluan esitellä lähemmin Valcamonica-laakson kalliokaiverrukset! Olen ainoastaan sivunnut sitä kertoessani retkestäni Brenon linnaan, joka sijaitsee samalla seudulla kalliokaiverrusten kanssa. 



    Valcamonica-laakson kalliokaiverrukset - Unescon maailmanperintökohde

    Italiassa on yhteensä 48 Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluvaa kulttuuriperintökohdetta ja 5 luonnonperintökohdetta. Lombardian alueella Unescon listalle kuuluvia perintökohteita on 10 ja niistä jopa 3 sijaitsee Brescian maakunnan alueella. Meidän lähellä on siis useampiakin Unesco-kohteita ja lähin on itse asiassa täällä Bresciassa. 

    Valcamonica-laaksossa sijaitsevat kalliokaiverrukset ovat Italian ensimmäinen Unescon maailmanperintökohteiden listalle päässyt kohde. Tämä tapahtui vuonna 1978. Kalliokaiverruksia löytyy Valcamonica-laaksosta useilta eri alueilta ja tästä syystä kalliokaiverruksien suojelemiseksi ja ylläpitämiseksi on perustettu useampia erillisiä suojelualueita/puistoja. Jotkin puistot on hyvinkin pieniä. Osassa puistoista on selkeät opasteet ja reitit, joiden varsilla kaiverruksia pääsee ihailemaan, mutta osa kaiverruksista on vielä tutkimatta eikä niitä pääse katsomaan virallisten polkujen puuttuessa.


    Valcamonica-laakson vanhimmat kalliokaiverrukset ovat peräisin arviolta 8000 - 6000 eaa. ja kaiverruksien tekeminen samoille alueille on jatkunut vuosisatoja vielä ajanlaskun alun jälkeenkin. Kaiverruksista monet ovat erilaisia symboleja, mutta myös sotureita ja eläimiä on esillä runsaasti. Joidenkin laajimpien kaiverruksien on tulkittu olevan eräänlaisia karttoja. Heikkojen värijäämien perusteella kaiverruksien uskotaan olleen alunperin maalattuja, vaikka nykyisin jäljellä ovat enää kiveen hakatut viivat. 

    Minä tutustuin Valcamonica-laakson kalliokaiverruksiin lähinnä graduni takia. Minun ohjaava professorini suhtautui erityisen intohimoisesti kyseisiin kalliokaiverruksiin ja teki niistä myös tutkimusta. Pakkohan ne oli minun graduunkin sisällyttää. ;) 



    Päiväretki kalliokaiverruksia katsomaan

    Minä olen käynyt katsomassa kalliokaiverruksia vain kerran ja kohteekseni valitsin yhden kalliokaiverrusten suurimmista esiintymistä Capo di Ponten kylässä. Vietin kalliokaiverruksille omistamani iltapäivän Parco Archeologico Comunale Seradina-Bedolinassa eli vapaasti suomennettuna Seradina-Bedolinan kunnallisessa arkeologisessa puistossa. 

    Puisto on rauhallinen ja ohjeet alueella liikkumiseen ja kaiverruksien löytämiseen ovat selkeitä. Lipputoimistoa tai infopistettä ei kuitenkaan yleensä ole - ehkä ainoastaan kiireisimpään aikaan vuodesta. Minä tutustuin puistoon helmikuussa eikä infoa ollut.


    Vietin puistossa ihanan rauhaisan päivän. Näin alueella ainoastaan kaksi muuta vierailijaa. Vaeltelin vuoristomaisemissa auringosta ja kalliokaiverruksista nauttien. Lisäksi olin varautunut eväillä. Alueelle oli laitettu oikein piknikpöytiä, joten eväät kannattaa tosiaan ottaa mukaan! 

    Vierailuun kannattaa varata muutama tunti, sillä alue on melko laaja ja eteneminen on välillä hidasta. Välillä pitää kiivetä melko jyrkkää polkua, joten hyvät kengät tulevat tarpeeseen. Aikaa on hyvä varata reilusti niin ei tarvitse suotta kiirehtiä. Itse vietin alueella kaksi tuntia ja sen lisäksi juna-asemalle kävelyyn on hyvä varata vähän aikaa. Ja voihan Capo di Ponten kylässä juoda vaikka kahvitkin!



    Miten paikalle pääsee? 

    Päiväretki kalliokaiverruksille on helppo toteuttaa junalla täältä Bresciasta käsin. Kalliokaiverruksia on toki ripoteltu eri puolille Valcamonica-laaksoa, mutta monille alueille pääsee kätevästi junalla. Tosin jotkin alueet sijaitsevat kauempana juna-asemilta. Kannattaa valita puisto jo etukäteen! Suosittelen esimerkiksi Parco Archeologico Comunale Seradina-Bedolinaa, koska kalliokaiverruksia on puistossa runsaasti, reitit ovat selkeitä ja sinne on helppo tulla. Siksi minäkin kävin juuri siellä!

    Parco Archeologico Comunale Seradina-Bedolinaan pääsee kätevästi junalla Bresciasta. Junamatka Bresciasta Capo ei Ponteen kestää 1 h 35 min ja lipulle tulee hintaa 7,30€/suunta. Junia Capo di Ponteen ei kuitenkaan kulje kovin usein, joten aikataulu kannattaa tarkistaa etukäteen! Tottakai myös autolla pääsee paikalle ja parkkipaikkakin löytyy vähän matkan päästä arkeologisesta puistosta. 




    Oletko sinä kiertänyt Unescon maailmanperintökohteissa?

    Kata


    OTA YHTEYTTÄ: raidallisiahetkiajaretkia@gmail.com
    KURKKAA MYÖS:  Facebook & Instagram

    4
    Back to Top