Viime aikoina on ollut vaikeaa. Lähipiirissä yllättäen sattunut kuolemantapaus pysäytti. Kuolema saa pohtimaan ja asettaa oman arjen ihan uuteen valoon.
Olimme juuri viettäneet ihanan loman Barcelonassa, minä ja toinen puoliskoni, ja olimme jo kotimatkalla, kun ilmoitus kuolemasta saavutti meidät. Käsittämätöntä miten onnellisuus ja tyytyväisyys ovat katoavaisia tunteita. Yksi ainoa puhelinsoitto pystyy pyyhkäisemään onnellisen hetken ja tavallisista jutuista murehtiminen kerralla pois.
Äkillinen, terveelle ihmiselle sattunut kuolema keikauttaa kerralla elämän mittasuhteet päälaelleen. Asioiden tärkeysjärjestys kokee totaalisen kolahduksen. Miten täydellisen onnellinen tila ja tavallisista asioista ärsyyntyminen voi menettää merkityksensä niin yhtäkkiä?
Kuolema saa miettimään omaa elämää. Olenko tehnyt tarpeeksi? Olenko osannut nauttia? Pidänkö tekemistäni jutuista? Huomioinko läheisiäni tarpeeksi? Olenko ollut oikeasti läsnä? Olisinko voinut viettää enemmän aikaa yhdessä? Olisiko jotain pitänyt tehdä toisin?
Olen jäänyt kummalliseen välitilaan. Toimettomuuteen. Olen pysähdyksissä. En saa oikein mitään aikaiseksi. Välillä mieleen muistuu yhteisiä hetkiä. Saatan liikuttua ihan yllättäen. Välillä hymyilyttää ja oikein naurattaa, kun mieleen putkahtelee kaikkea yhdessä tehtyä. Välillä pitää taas pyyhkiä kyyneleitä.
Päässä pyörii paljon ajatuksia enkä ole oikein osannut kirjoittaa blogiinkaan mitään. Luonnoksissa on postaus Barcelonaan liittyvistä vinkeistä ja juhannukseksi sopivasta Pirlo-juomasta, mutta en ole osannut paneutua niiden viimeistelyyn. Juhannuskin meni jo. Ja jotenkin ne eivät tuntuneet edes sopivilta. Hetki ei ollut oikea. Ehkäpä jo viikonloppuna. Ehkä ensiviikolla.
Kaikki tuntuu niin lopulliselta. Kliseistä, mutta totta: mikään ei palaa enää ennalleen. Ja siitä huolimatta haluaisin niin kovin päästä takaisin. Haluaisin niin kovin päästä takaisin loman ihanaan tunnelmaan. Haluaisin niin kovin herätä ja huomata, että se olikin vain painajainen.
Muistetaan nauttia elämästä ja keskittyä arjen hyviin juttuihin. Liiallinen murehtiminen ja stressaaminen on turhaa ja vie aikaa elämän tärkeämmistä puolista. Lopulta vain tärkeiden ihmisten kanssa jaetuilla hetkillä on merkitystä. Niillä pienillä ja arkisilla.
Lue myös
Nauti elämästä!
Katariina
Ei kommentteja
Kommentit piristävät aina ja saavat teidät lukijat tuntumaan todellisemmilta. Älä hätäänny, jos kommenttisi ei näy samantien - minun pitää ensin hyväksyä se. Kiitos! :)