Some, älypuhelimet ja valokuvamania

7. kesäkuuta 2017

Sosiaalinen media yhdistettynä älypuhelimiin aiheuttaa meissä outoa käytöstä. Ne laukaisevat meissä hillitsemättömän tarpeen ottaa valokuvia - todella paljon valokuvia. Valokuvia tulee otettua helposti vähän joka tilanteessa ilman erityistä syytä. Kaikki ottavat kuvia, ei siinä ole mitään autoa. Eikä siinä varsinaisesti ole mitään pahaakaan. Minäkin nautin ihanista kuvista ja olen erittäin tyytyväinen, jos onnistun ikuistamaan jotain suloista.

Käytös kuitenkin pahenee helposti ihan huomaamatta, kun älypuhelimet ja valokuvaus yhdistetään johonkin suurempaan tapahtumaan, kuten täällä Bresciassa toukokuussa pidettyyn autotapahtumaan Mille Migliaan. Minäkin kävin katsomassa sekä autojen rekisteröintiä että lähtöä, vaikka en ole kiinnostunut autoista. Halusin nauttia aurinkoisesta ilmasta ja kaupungin tunnelmasta. Olin ajatellut ottaa vain muutaman kuvan, blogia varten tottakai.

Sitten tapahtui jotain. Villiinnyin täysin ja aloin metsästämään parhaita paikkoja kuvien ottamiseen. Halusin löytää mahdollisimman hienoja taustoja autoille. Liikaa ihmisiä ei saanut näkyä. Kaupunki olisi hienoa saada taustalle. Auton piti olla tarkka. Se piti saada juuri oikeaan kohtaan kuvaa. Nyt meni vähän yli. Ei se ole keskellä. Nuo rakennukset on pakko saada mukaan kuvaan. Ihanan vehreä kohta. Ei oksia autojen eteen. Ja niin edelleen.

Lopputulos: upea saalis hienoja taustoja - olin tyytyväinen!






Havahtuminen: Miksi minä oikeastaan otan kuvia?


Jossain vaiheessa havahduin yhdestä puskasta ja aloin katsella ympärilleni. Ihmisiä oli liikenteessä paljon ja suurimmalla osalla oli älypuhelin kädessä. Tottakai paikalla oli paljon oikeita valokuvaajia, mutta lopuilla oli aina puhelin kädessä. Miksi ihmeessä? Ovatko kaikki kiinnostuneita autoista? Onko jokaisesta jutusta otettava kuva? Eikö niitä muista ilman kuvia? Pitääkö tekemisistä saada aina todisteita?

Ja miksi minäkin näin paljon vaivaa autoja kuvatakseni? No, koska halusin niille mahdollisimman hienon taustan. Halusin, että kaupunki ja luonto näkyisivät kunnolla ja loisivat kuviin ihanan tunnelman. Miksi tarvitsin hienon tunnelman kuvaan? No, somea varten tietenkin. En kuvannut autoja, koska olen kiinnostunut autoista - kuvasin niitä saadakseni hienon kuvan sosiaalista mediaa varten.



Pohdittavaa: Olinko tyytyväisempi otettuihin kuviin vai tapahtumassa viettämääni aikaan?


On hämmentävää millainen valta sosiaalisella medialla on meihin. Se saa muuttamaan käytöstä ja tekemään asioita, joista emme ole erityisen kiinnostuneita. Pelottavaa on, että muutos tapahtuu huomaamatta. En minäkään erityisesti ajatellut haluavani upeita kuvia autoista, jotta voisin postata niitä Instagramissa. Yhtäkkiä minuun vain iski tarve täydellisen kuvan metsästämiselle. Siis autoista?!? Totuus oli, että etsin juuri sitä täydellistä otosta pelkästään Instagramia varten. Riippumatta autojen kiinnostavuudesta.

Mielestäni liiallinen kuvaaminen on surullista, koska silloin ei ehdi oikeasti nauttia. Ei puhelinta tuijottamalla voi keskittyä tai olla oikeasti läsnä. Miten ruutua tuijottamalla voi kokea ja tuntea? Ja siitä huolimatta meillä on jatkuvasti puhelin kädessä ja sormet näpyttelevät tekstiä ja klikkailevat jotakin. Tottakai, pitäähän meidän heti näyttää mitä hienoa olemme tehneet!

Nautin itsekin Instagramin käytöstä ja valokuvien ottamisesta. Postaan mielelläni ja inspiroidun kauniista kuvista. Pääasia kuitenkin on, että some ja puhelin eivät vie kaikkea aikaani. En halua joutua tilanteeseen, jossa nautin enemmän jälkikäteen kuvien kautta kuin eläessäni hetkeä, jolloin kuvat on otettu.


Muistetaan välillä irrottautua somesta, olla läsnä ja nauttia oikeasti!

8 kommenttia

  1. Erittäin kiinnostavaa pohdintaa. Joskus kaipaan aikaa ennen somea ja orjuuttavia puhelimia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!
      Se on niin ristiriitaista: minä nautin kuvista ja niiden katselusta vaikkapa Instagtamissa, mutta kyllä se myös sitoo ja syö valtavasti aikaa! Kuten jo sanoitkin, toisinaan olisi ihana palata aikaan ennen somea ja älypuhelimia.

      Ihanaa päivää Lotta!

      Poista
  2. Mietin välillä ihan näitä samoja juttuja, kun somessa tulee pyörittyä sekä työn että harrastuksen ohella melkoisen paljon. Itsekin bloggaajana välillä huomaan iloitsevani, että sainpa siitä ja siitä tapahtumasta kivoja kuvia blogiin. Mutta entäs itse tapahtuma ja sen tunnelma ilman kameran linssiä - mitä siitä jäikään käteen? Eilen illalla meidän parvekkeelta näkyi komeat ilotulikset puolilta öin, en tiedä mikä oli juhlan aihe, mutta tajusin lopettaa ekstempore-tapahtuman tallentamisen puhelimen videolle vasta, kun parempi puoliskoni tuli kotiin ja ihmetteli, miksi leikin kotona japanilaista turistia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, olit varmasti uskottava japanilainen turisti! 😂 Mutta noin käy todella helposti!

      Minäkin olen usein todella tyytyväinen, jos saan hienoja kuvia jostain, mutta kyllä nauttiminen vähän kärsii. Toisaalta, jos tykkää kuvista ja kuvaamisesta se on osa kokemusta. Tavallaan se on osa hetkestä nauttimista. Pitää ehkä vain tottua siihen.

      Toki ihan kaikkea ei tarvitse katsoa koko aikaa linssin läpi tai puhelimen näytöltä.

      Kiitos muuten kommentista! 😊

      Poista
  3. Oon pohdiskellut ihan samoja juttuja! Yritänkin kuvata vain hetkiä, joista oikeasti haluan itselleni valokuvamuiston. Menneenä viikonloppuna olin katsomassa kavereiden laskuvarjohyppyä, ja toisen kaverin äiti antoi minulle puhelimensa, jotta voisin kuvata. Kyseessä on iäkkäämpi rouva, joka ei luottanut omiin kuvaustaitoihinsa :D Jos en joka hetki ottanutkaan kuvia, rouva patisti "fai le foto, fai le foto" - se siitä kokemuksesta, kun kaikki huomio meni kuvaamiseen. Allekirjoitan siis täysin tämän postauksen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että kommentoit! On hienoa huomata, että monet pohtivat samoja ongelmia.

      Helppohan se on, jos sysää toiselle kuvausvastuun... 😉

      Vaatii tasapainoilua, että löytää sopivan keskitien. Ei ihan kaikista jutuista tosiaan tarvitse kuvaa, mutta toisaalta joskus harmittaa, ettei kuvia tullut otettua. Hienoa, jos onnistut erottamaan milloin on tärkeää kuvata! Minulla taas käy joskus niin, että päätän olla kuvaamatta, mutta mietin koko ajan miten tästä ja tuosta olisi saanut hienon kuvan. En harmittele, ettei siitä jäänyt muistoa vaan harmittelen, koska en saanut hienoa ja onnistunutta kuvaa. Jatkuvaa tasapainottelua!

      Poista
  4. Minä kuvaan hullun lailla,(koska olen).otan kuvan hintalapuista, asioista joita aion ostaa. Otan kuvan ostettavasta tavarasta, korusta, ruuasta, ilmoituksista. paikoista, joissa kävin jne En tiedä tekisinkö näin, jos minulla olisi muisti tallessa? olen tosi tyytyväinen tähän apuvälineeseen-kameraan puhelimessa- Poistan kuvat kun kaikki on hoidettu OK.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, älypuhelin ja sen kamera toimivat varmasti erinomaisesti apuvälineenäkin. Hienoa, että saat siitä apua!
      Ja kiitos, että esitit kuvaamisen eri näkökulmasta. Minulle ei tullut mieleen miettiä jatkuvaa kuvaamista apuvälineenä.

      Poista

Kommentit piristävät aina ja saavat teidät lukijat tuntumaan todellisemmilta. Älä hätäänny, jos kommenttisi ei näy samantien - minun pitää ensin hyväksyä se. Kiitos! :)

Sisällön tarjoaa Blogger.