Huomenta maanantai 31.7.2017!



Arki on täynnä tohinaa ja koko ajan pitäisi tehdä jotain. Työt pitää hoitaa mallikkaasti ja arki pitää saada pyörimään sujuvasti. On harrastuksia ja tapaamisia. Ystäviä ja illanistujaisia. Ihania menoja riittää. Vapaa-ajalla pitäisi tehdä kaikkea hienoa ja kokea kaikkea mahtavaa. Kuten lomallakin. Loma täyttyy helposti kaikesta kivasta tekemisestä, mutta lepäämiseen ei välttämättä osaa jättää aikaa.

Ehtiikö kaiken tohinan keskellä levätä tarpeeksi? Muistatko varata aikaa myös levolle?

Lepo ei tarkoita kaikille samaa eikä akkujen lataaminen tapahdu yhdellä ainoalla oikealla tavalla. Jollekin musiikin kuuntelu on rentouttavaa, kun taas joku toinen hoitaa puutarhaa rentoutuakseen. Onko rentoutuminen sama asia kuin lepo? Ei välttämättä. Minulle lepo on pysähtymistä ilman vaatimuksia tehdä mitään. Tiedätkö sinä oman tapasi levätä? Tiedätkö miten lepäät parhaiten? 


Minusta vaikeinta lepäämisessä on pään sisäisen häsläämisen lopettaminen, edes levon ajaksi. Mietin jatkuvasti jotain. Teen listoja, suunnittelen mitä pitäisi tehdä ja millä tavalla. Mietin miten hienoa joku juttu oli tai miten hyvin sain asiat toimimaan. Mietin mitä saattaisi tapahtua tai mikä saattaisi mennä pieleen. Mietin mitä en saanut aikaiseksi. Mitä pitäisi vielä muistaa. Ei tuollaisen kaaoksen kanssa tunne oloaan kovin rentoutuneeksi eikä lepäämisestä tahdo tulla mitään. Miksi pääni ei osaa joskus olla ihan vain hiljaa?

Toinen ehdoton juttu, jota minun pitää välttää levätäkseni kunnolla on puhelimen  vilkuilu ja somen jatkuva tarkkailu. Jotta pystyn lepäämään kunnolla, minun pitää jättää puhelimeni rauhaan. Lepokin vaatii keskittymistä. Joskus hyvä elokuvakin käy levosta, mutta yhdellä ehdolla: ilman puhelinta. Milloin olet viimeksi katsonut kokonaisen elokuvan tai sarjan telkkarista ilman, että välillä tarkistat Instagram- tai Facebook-profiilisi?


Lepoa lepoa lepoa. Anna itsellesi aikaa ilman vaatimuksia.

Kata


OTA YHTEYTTÄ: raidallisiahetkiajaretkia@gmail.com
KURKKAA MYÖS:  Facebook & Instagram
0

Meidän aukiolla tapahtuu!


Meidän aukiolla tapahtuu taas kummia. Yllättävässä mielessä kummia, sillä en odottanut kyseistä juttua todella tapahtuvaksi. Tällä kertaa ongelmana ei myöskään ole meidän talon postilaatikko vaan nyt on kyse koko aukiosta. Mitä meidän aukiolla sitten oikein tapahtuukaan? ;)



No, kaikki alkoi eilen aamulla, kun ulkoa alkoi kuulua aikamoista kolinaa. Se vain jatkui ja jatkui. En varsinaisesti kiinnittänyt siihen huomiota, sillä kaupungin keskustassa kuuluu ajoittain jos jonkinlaista meteliä. Kun lähdin ulos vanhemman koiraherran kanssan, yllätyin kuitenkin todella. Meidän vakio lyhtypylvästä ei voinut käyttää. Mihin koiravanhukseni nyt tekisi pissin?? Pahoittelut tulevista yksityiskohdista, mutta tilannetta on pakko selventää. Eli pissipaikan valinta ei ole kaupungin keskustassa ihan ongelmatonta, sillä vanhempi koiristani tekee kerralla litroittain pissiä eikä sellaista määrää voi lorotella ihan mihin tahansa. Kuvittele keskellä aukiota koko ajan leviävä lammikko, joka ei maastoudu mihinkään vaan valuu ja valuu joka suuntaan. Ja vieressä on kaksi ravintolaa ja kaksi kahvilaa ulkopöytineen. Noloa, eikö? Siksi meillä on yksi vähän syrjemmällä oleva lyhtypylväs, joka imee mukavasti kaiken juureensa. Nyt kyseinen pylväs ei ole enää käytössä. Apua!!

Syy meidän vakiopylvään käytön estoon on rakennustyömaa, jonka sisälle pylväskin on rajattu. Eilen aamulla työmiehet olivat nimittäin kokoamassa rakennustelineitä meidän aukiolla olevan kirkon ympärille, siitä se jatkuva kolinakin johtui. Kirkko on ollut tyhjillään koko ajan ainakin meidän täällä asuessa, eli melkein neljä vuotta, lisäksi aukion kauppiaat kertoivat kirkon olleen kiinni jo paljon pidempäänkin. Jokin aika sitten huhuttiin, että kirkkoa alettaisiin kunnostaa, mutta en uskonut sen tapahtuvan näin pian.

Olen aina kuvitellut kyseisen kirkon ötököiden ja hiirien majapaikaksi. Kuvittele nyt, vuosia tyhjillään ollut iso rakennus, jossa kukaan ei koskaan käy. Mitä muuta siellä voi olla kuin ötököitä ja hiiriä?? Muistan joskus kuulleeni hiiristä Brescian keskustassa ja valtavia kovakuoriaisia olen nähnyt itsekin kirkon ympärillä. Pulut sen sijaan ovat valloittaneet kokonaan rakennuksen yläosat. Kirkon ympärillä maassa on valtavasti pulujen jätösten jälkiä ja kaikenlaista likaa. Kirkko on rapistunut ja harmaantunut. Sen ikkunat ovat vinossa eikä ikkunalaseista ole tietoakaan. Osa ikkunoista on jopa naulattu umpeen ja yhteen päähän on asennettu tuki, jottei palasia tippuisi ihmisten päälle.

Olen erittäin tyytyväinen remontin alkamisesta, vaikka menetimmekin vakiolyhtypylvään. Pitää siirtyä käyttämään toista hieman kauempana olevaa pylvästä, jos koiravanhuksen rakko kestää sinne asti kävelyn. ;) Hyvä, että saadaan vihdoinkin meidän aukio ojennukseen ja hiiret pois lähipiiristä. Toivottavasti kaikki pulut eivät siirry meitä vastapäätä olevan talon katolle, siellä kun ei asu ketään, joka ne ajaisi pois...



Lue myös nämä:




Minkähän väriseksi kirkko maalataan? Vai jääkö se sittenkin noin harmaaksi?

Kata


OTA YHTEYTTÄ: raidallisiahetkiajaretkia@gmail.com
KURKKAA MYÖS:  Facebook & Instagram
0

Paikallisten tapaan: 4+1 paikkaa Bresciassa



Uudessa matkakohteessa hienointa olisi päästä kokeilemaan paikallisten tekemiä juttuja. Paikallisten elämä kiehtoo, ainakin minua, mutta siihen on useimmiten vaikea päästä käsiksi. Ei oppaista tai Trip Advisorista saa samanlaista tuntumaa kuin oikean paikallisen kertomana. Brescia on siitä helppo matkakohde, että täällä ei vielä ole olemassa varsinaisia turistipaikkoja niin kuin monessa Italialaisessa turistien suosimassa kaupungissa.

Bresciassa on monia perinteisiä ravintoloita ja paikkoja, jotka ovat paikkallisten suosiossa. Muitakin kohteita olisi siis tarjolla, mutta valitsin viisi mielestäni esittelyn arvoista perinteistä juttua, joista nautin itsekin. Tosiaan listaus ei varmasti ole ainoa oikea, vaan monia muitakin kohteita olisi tarjolla. Valinnat tein itse ja olen siis kokeillut kaikkia kohtia ja aion käydä niissä jatkossakin. Tarkoitukseni ei ollut keskittyä ainoastaan syömiseen, mutta Italiassa kun ollaan, ruoka on erityisen tärkeää myös paikallisille. Ruoan lisäksi mukaan pääsevät onneksi kaupungin keskeiset kävelykadut. 

Alla olevaan karttaan olen merkinnyt mustalla viisi valittua kohdetta ja lisäksi merkitsin muilla väreillä muutamia muita tärkeitä juttuja kaupungin hahmottamiseksi. 



Eli 5 paikallisten suosimaa juttua Bresciassa:


1. Minileivoksilla herkuttelua - Pasticceria Veneto




Pasticceria Veneto on yksi Brescian kuuluisimmista Pasticceria-leipomoista, joissa ei siis leivota leipää vaan pieniä leivonnaisia ja kakkuja. Pasticceria pitäisikin varmaan kääntää konditoria eikä leipomo, mutta se kuulostaa jotenkin liian hienostuneelta. Pasticceria Veneton perustaja Iginio Massari on kuuluisa ainakin Italiassa, sillä hän on ollut muun muassa Master Chef -ohjelmassa vierailijana monena kautena. Jos en väärin muista niin Massari vieraili myös jollakin Amerikan Master Chef -kaudella (?).

Minusta ihan parhaita ovat Massarin pienet minileivonnaiset. Varsinkin kaikki hedelmä- ja suklaaleivonnaiset sulavat suussa ja ovat aivan taivaallisia! Ylemmän kuvan minileivonnaisia, le paste, nautiskeltiin yhden ystävän kanssa piknikillä. Suussa sulavia! Myös yhden hengen kakut ovat taivaallisia. Alemman kuvan kakut haettiin minun syntymäpäiväksi. Täällä on yleistä hakea leipomosta juhlia varten joko minileivonnaisia, le paste, tai ihan kakku. Itse leivotaan vähemmän. (Toki se riippuu varmaan myös perheestä/suvusta/alueesta.)

Minun onnekseni Pasticceria Veneto ei sijaitse Brescian keskustassa, vaan vähän sen ulkopuolella, kuten postauksen alussa olevasta kartasta näkyy. Sinne pääsee kuitenkin keskustasta helposti metrolla. Tosin Marconi-asemalta pitää kävellä vielä noin 750 metriä. Ei mahdoton matka, mutta tarpeeksi kaukana, ettei minun tule käytyä siellä liian usein!

Vinkki: Pasticceria Veneto on myös kahvila: kokeile aamiaiseksi minileivoksia ja cappuccinoa. Tai hae minileivoksia ja mene piknikille vaikka linnan puistoon.

------
Pasticceria Veneto
Via Salvo D'Acquisto 8, 25128 Brescia

Aukioloajat: ti-la 7.45-20.00 ja su 7.45-13.00, 15.00-19.30
https://www.iginiomassari.it/pasticceria-veneto/
-----


2. Aperitiivi suositulla aukiolla - Piazza Paolo VI




Toinen ehdoton juttu on aperitiivi Piazza Paolo VI -nimisellä aukiolla. Vaikuttaa tyypilliseltä turisteille suunnatulta jutulta, mutta itse asiassa se on nimenomaan paikallisten suosiossa. Alkuillasta kahviloiden pöydät täyttyvät aperitiivin nautiskelijoista ja lisäksi varsinkin viikonloppuisin aperitiivi ennen lounasta on suosittu. Upea ympäristö ei varmasti haittaa nautiskelua! ;) Lue lisää paikallisesta aperitiivista Pirlo - brescialainen aperitiivi -postauksesta.

Piazza Paolo VI on yksi Brescian keskeisimmistä aukioista yhdessä Piazza della Vittorian ja Piazza della Loggian lisäksi. Aukiota kutsutaan myös Piazza Duomoksi, koska Brescian kaksi Tuomiokirkkoa, Duomo Nuovo ja Duomo Vecchio, sijaitsevat molemmat kyseisellä aukiolla. Uudemman Duomon rakentaminen aloitettiin 1604, mutta lopullisesti se valmistui vasta 1825. Sen valkoinen marmori on peräisin Botticinosta, joka sijaitsee Brescian lähellä. Vanhempi keskiaikainen Duomo sen sijaan on peräisin jo 1100-luvun alkupuolelta, jolloin se rakennettiin vieläkin vanhemman kirkon paikalle. Duomo Vecchiota kutsutaan myös La Rotonda -nimellä, joka tarkoittaa pyöreää.

Vinkki: Ole tarkkana mihin aikaa menet aperitiiville. Juoman saa toki mihin aikaan tahansa, mutta naposteltavaa tuodaan vain aperitiivi-aikaan! Kurkkaa postaus Pirlosta!

-----
Piazza Paolo VI
25121 Brescia

-----


3. Kävelyä kaupungin pääkävelykaduilla - Corso Zanardelli & Corso Palestro





Kaiken syömisen keskellä on mukava vähän kävellä. Brescian keskeisimmät kävelykadut ovat nimeltään Corso Zanardelli ja Corso Palestro. Postauksen alussa olevassa kartassa ne on merkitty keltaisilla ja oransseilla pisteillä. Käytännössä ne sijoittuvat peräkkäin, joten niitä pitkin on helppo edetä. Myös Via X Giornate -kävelykatua kannattaa kokeilla. Sekin on jatkoa Corso Zanardellille ja se on merkitty karttaan violeteilla pisteillä.

Siitä ovatko nämä kadut erityisesti paikallisten suosiossa voi olla montaa mieltä. Ne ovat kaupungin keskeisimpiä kävelykatuja, joten tottakai paikallisetkin niitä käyttävät. Sen lisäksi kauppoja ja kojuja on kaikilla pienilläkin kaduilla, joita varsinkin paikalliset käyttävät. Jotkut sanovatkin, että varsinkin Brescian ympäristössä ja maalla asuvat tulevat viikonloppuna kävelemään juuri näille kaduille. No, niinhän mekin mentiin käymään Kuopiossa lauantaisin, kun olin lapsi ja asuttiin maalla. 

Kävelykadut oli kuitenkin pakko pitää listassa, sillä toinen niistä kulkee juuri meidän asunnon sivusta. Pakkohan se on teillekin esitellä!

Vinkki: Ei kannata unohtaa sivukujia! Kun olet nähnyt pääkävelykadut, puikkaa ihmeessä jollekin pienemmälle kujalle.

-----
Corso Zanardelli & Corso Palestro
25121 Brescia
-----


4. Illalliseksi pizzaa - Pizzeria La Bersagliera



Illalliseksi, tai miksipä ei lounaaksikin, suosittelen La Bersagliera -nimistä pizzeriaa. Se on paikallisten suosima ja yksi Brescian perinteisimmistä pizzerioista. Kuulemma italialaisen puoliskoni vanhemmat kävivät siellä jo seurusteluaikanaan syömässä. Ja siitä on siis jo aikaa!

Mielestäni se myös yksi Brescian parhaista pizzerioista! Viimeksi söin pizzan pancetta ja asparaci -täytteellä eli italialaisella pekonilla ja tankoparsalla. Nam!

Paikan perinteisyydestä kertoo myös sen pitkä kesäloma. Kesäisin paikalliset haihtuvat kaupungista ja viettävät lomiaan muualla, joten monet ravintolat sulkevat ovensa pitkäksikin ajaksi. Perinteisesti Brescia ei siis ole ollut mikään matkailu-kaupunki, vaikka nykyisin turistien määrä onkin lisääntynyt, varsinkin kesäisin. Siitä huolimatta La Bersagliera on kiinni kokonaisen kuukauden aina 18.8. asti.

Vinkki: Huomaa aukioloajat: suomalaiseen illallisaikaan pizzeria on kiinni!

-----
Pizzeria Ristorante La Bersagliera
Corso Magenta 38
25121 Brescia

Aukioloajat: ti-su 12.00-15.00 ja 18.00-24.00
http://www.labersaglierabrescia.it/index.php/it/
-----


5. Jälkiruoaksi tai välipalaksi jäätelöä - Gelateria Del Biondo



Brescialaisten mielestä heidän kuuluisin jäätelö-paikka on Gelateria Del Biondo, joka sijaitsee keskustan laitamilla. Jos brescialaisilta kysyy mistä saa parasta jäätelöä, vastaus on aina tämä paikka. Se onkin varsinkin illemmalla ihan tupaten täynnä ympäri vuoden. 

Mielestäni jäätelö on siellä hyvää, mutta en ole vielä havainnut sen ylivoimaista paremmuutta muihin paikkoihin nähden. Pitää varmaan käydä taas kokeilemassa!

Vinkki: Syö jäätelöä lounaaksi, silloin asiakkaita on vähemmän. Ainakin viime aikoina on vaikuttanut siltä...

-----
Via Vittorio Emanuele II, 115 
25121 Brescia

Aukioloajat: joka päivä 8.00-24.00
http://www.gelateriadelbiondo.it/it/
----- 



Perustietoja Bresciasta voi lukea Minun kaupunkini: turisteille tuntematon Brescia -postauksesta.


Lue myös nämä:

Seuraavalla kerralla esittelen omia lempijuttujani. Pasticceria Veneto on tosin ehkä pakko laittaa omallekin listalleni!

Kata


OTA YHTEYTTÄ: raidallisiahetkiajaretkia@gmail.com
KURKKAA MYÖS:  Facebook & Instagram
0

Hetki ennen myrskyä









Oli maanantaiaamupäivä ja kello näytti suunnilleen puolta kahtatoista. Olin meidän kodin läheisillä kujilla lenkillä koirani kanssa, kun huomioni kiinnittyi taivaaseen. Yhdessä suunnassa taivas oli nimittäin huomattavan tumma. Ilma oli painostavaa, ihan kuin olisimme odottaneet jotain. Painostavuudesta huolimatta ei tuntunut kuumalle, vaikka lämmintä olikin 29 astetta. Taivas tummui ihan silmissä, mutta samaan aikaan ilmassa oli erittäin kirkasta valoa.

Välillä esiin tuleva kirkas valo sai rakennukset hehkumaan. Kaivoin puhelimen laukusta ja aloin ottamaan valokuvia. Tumma taivas, odottava tunnelma ja hehkuvat rakennukset hypnotisoivat minut. Ne suorastaan kutsuivat valokuvaamaan. Jatkoin lenkkiä aiottua pidempää reittiä pitkin ja välillä pysähtelin ottamaan kuvia.

Tulella leikkiminen eli kävelyn pidentäminen valokuvaustarkoituksessa kannatti. Sain tunnustella odottavaa tunnelmaa ja lisäksi sain otettua hienoja kuvia. Kotiaukiolle päästyämme tuuli oli jo yltynyt ja muutamia hajanaisia sadepisaroita tuntui iholla. Suljin meidän talon alaoven, painoin hissin nappia ja odottelin hetken. Ylimpään kerrokseen päästyämme satoi jo kaatamalla. Voimakas sade piiskoi melkein sisään toisesta auki jääneestä ikkunasta. Onneksi olin kävelyllä vain nuoremman karvakaverin kanssa, muuten ei olisi ehditty kotiin ennen rajua sadetta. Sade piiskoi kattoja valtavalla voimalla ja kauempana salamoi.



Täytyy muuten myöntää, että ei siitä mitään myrskyä kehittynyt, vaikka taivas antoi sellaista odottaa. Kutsuisin sitä pikemminkin tavalliseksi ukonilmaksi ja rankkasateeksi. Satoi todellakin kaatamalla, mutta sitä ei vain saanut tallennettua valokuvaan.


Lue myös nämä:





Kata


OTA YHTEYTTÄ: raidallisiahetkiajaretkia@gmail.com
KURKKAA MYÖS:  Facebook & Instagram
0

Huomenta maanantai 24.7.2017!





Kehuja on ihana saada. Ne saavat olon tuntumaan lämpimältä ja hykerryttävältä. On mukava tietää, että joku ajattelee sinusta hyvää. Että joku kiinnittää sinuun huomiota. Että joku huomaa uuden kampauksesi tai erityisen hyvin sinulle sopivan asun. Että joku arvostaa ammattitaitoasi tai hyvin tehtyä työtä. Että joku inspiroituu sinusta.

Parasta on, että toisen kehuminen ei vaadi paljoa. Tarvitset vähän aikaa ja aavistuksen kielen ja suun liikuttamista. No, pitää sitä päätäkin käyttää hetki, että saa kohteliaisuuden muodostettua, mutta siinä se sitten onkin. Muutama ystävällinen sana riittää vallanmainiosti, mutta jo ne muutamat sanat piristävät todella. Jostain syystä kehuminen kuitenkin helposti unohtuu. Erityisesti toisen menestyksestä on vaikeaa nauttia, saatikka kehua. Saatat itseksesi miettiä ystäväsi kauniita hiuksia tai erityisen hienoa Instagram kuvaa. Pohdiskelet ehkä salaa tuttavasi menestystä tai sujuvaa arjen hallintaa. Mutta muistatko sanoa sen myös ääneen? 

Kuten Tyhjä ajatus -blogin Saranda osuvasti kirjoitti Miksi toisen menestys on hyvä juttu minulle? -postauksessaan: "Maailmassa ei ole rajallinen määrä onnea ja menestystä. Ja positiivinen asenne auttaa niiden saavuttamisessa enemmän kuin kateus ja katkeruus koskaan."

Maanantai on hyvä päivä aloittaa kehumalla. Toisen kehuminen ei ole sinulta pois, eikä se maksa mitään.

Kata


OTA YHTEYTTÄ: raidallisiahetkiajaretkia@gmail.com
KURKKAA MYÖS:  Facebook & Instagram
0

11 kuvaa kuluneelta viikolta


Rentouttavaa katsottavaa. Nämä minä voisin ripustaa vaikka olohuoneen seinälle, siis tulevaisuuden kotiin, jonka värit ja kalusteet saan valita itse. En tosin tainnut ymmärtää teosten syvempää merkitystä. 


Mikähän siinä on, että minun pitää aina kuvata omia kenkiäni? Tällä kertaa minulla ainakin oli hyvä syy. Olin nimittäin erityisen tyytyväinen, koska vihdoinkin minun jo keväällä ostamani kengät eivät hanganneet! Shh, unohdetaan, että laastaroin silti ihan vähän varmuuden vuoksi.


 Näin upea näkymä ei juuri lohduttanut, kun jäätelö suli ennätysvauhtia! Kädet ihan tahmeina ja puolet jäätelöstä muualla kuin suussa. Onneksi en liannut kuin yhden laukun kulman ja aavistuksen housuja. Oli kuuma, mutta syytän enemmän todella kovaa Garda-järveltä puhaltanutta tuulta. Se siis viskoi kiveykselle jäätelöpisaroita minun jäätelöstä!!


Selfien ottaminen vaatii selvästi vielä opettelua. Halusin kokeilla ilman aurinkolaseja, mutta kyllä olo on paljon coolimpi niiden kanssa kuin ilman.  Sitä paitsi oli liian kirkasta ja tuulista - oli pakko siristellä muutakin kuin silmiä.


Mietiskelin, uskaltaisiko joskus lähteä polkuveneellä järvelle. Ne näyttävät kivan värikkäiltä, mutta en tiedä olisiko polkeminen sittenkään minua varten. Entä jos aallokko on liian voimakasta, eikä rantaan enää pääse takaisin?


Ihan kiva mainos, sellainen, josta tulee otettua kuvia. Onhan Ice Age -elokuvan orava aika symppis. Nyt tulossa/meneillään on ilmeisesti jo viiden osa. Mitähän edellisissä osissa on tapahtunut?? Olen nähnyt vain kaksi ensimmäistä, ainakin muistaakseni.  


Milanon La Scala-teatterin sivuovesta pääsi ensimmäiseen eteiseen ilman jonoa. Tuntuu ihan kuin olisin menossa itsekin näytökseen. En taida kuitenkaan päästä tämän peremmälle ilman lippua?


Mehun kuvaaminen on vaikeaa. Miksi ihmeessä en tyytynyt ottamaan kuvaa kahvista, kuten tavallisesti? Sitä paitsi se oli paras ikinä juomani espresso-kahvi, ja minulla on kuva vain mehusta???


Pitäisikö istua kahville vaiko eikö? Jätetään ehkä sittenkin välistä, sillä pelkkä espresso-kahvi maksaa yli 3 euroa. Vai oliko se sittenkin vähän yli 4 euroa. En muista ihan tarkkaan, mutta joka tapauksessa vähän liikaa. Ehkä vielä joskus.


En oikein tiedä pidänkö kyseisistä kengistä vai enkö, mutta jokin niissä kiehtoo. Ainakin niillä olisi huomattavasti helpompi kävellä kuin minun saman merkin korkokengillä, joissa on todella terävä kärki ja huippukorkeat korot. Varpaita puristaa ja korkeutta on liikaa.


Vakiolihakauppa onkin jo kesälomalla. Mistähän minä löytäisin toisen lihakaupan? Mietintä ilmeeni (ja ennen kaikkea siitä otettu selfie) on erittäin vakuuttava. Eikö vaan? ;)


Yhteen viikkoon mahtuu vaikka mitä aatoksia, joista tosin vain osasta on todisteena myös kuvia.

Kata


OTA YHTEYTTÄ: raidallisiahetkiajaretkia@gmail.com
KURKKAA MYÖS:  Facebook & Instagram

2

Kurkkaa myös Facebook- ja Instagram-tilit!

Follow my blog with Bloglovin




Hei vaan!

Oletko muuten huomannut, että minut löytää myös Instagramista ja että blogilla on lisäksi oma Facebook-sivu. Instagram-tilini nimimerkki on kata_raidallisiahetkia ja sinne lisäilen minua inspiroivia kuvia arjesta, matkoilta ja muista kohtaamistani jutuista. Blogin Facebook-sivulle sen sijaan linkitän kaikki blogin postaukset. Tavoitteenani on lisätä sinne myös muuta mielenkiintoista materiaalia. Seuraa sivua niin saat helposti tiedon uusimmista postauksista!

Tästä pääset minun Instagram-tilinneni: https://www.instagram.com/kata_raidallisiahetkia/
Tässä on linkki blogin Facebook-sivulle: https://www.facebook.com/raidallisiahetkiajaretkia/

Blogini löytyy myös Bloglovin-sivustolta ja kohta myös Blogit.fi-sivulta.
Follow my blog with Bloglovin


Kata


OTA YHTEYTTÄ: raidallisiahetkiajaretkia@gmail.com
KURKKAA MYÖS:  Facebook & Instagram
0

Tottuuko Italiaan?




Voiko Italiaan tottua? Kyllästyttääkö Italia?


Italia on kaunis, kiehtova ja niin tunnelmallinen maa. Historiaa pullistelevia kaupunkeja ja hyvää ruokaa löytää joka paikasta. Erilaisia kohteita on pilvin pimein ja pieniä suloisia kyliä löytää aina vaan uusia. Voiko niihin muka tottua? 

Yhtenä aamuna, kun tallailin koirien kanssa taas samaa kujaa, havahduin pohtimaan suhdettani Italiaan. Ajan kanssa omaan ympäristöön tottuu ja se tulee niin tutuksi, ettei sitä aina edes huomaan. Arjen keskellä ympäristöön ei välttämättä tule kiinnitettyä huomiota. Onneksi toisinaan havahdun tarkkailemaan ympärillä olevaa. Mielenkiintoisia ja kauniita juttuja on joka puolella. Aina on jotain uutta meneillään. Osaanko arvostaa niitä kuten ennen? Miksi en aina kiinnitä huomiota ympäristööni? Arki taitaa välillä viedä mennessään.



Viime aikoina olen painiskellut ja mietiskellyt suhdettani Italiaan. Olen pohtinut suhdetta sekä unelmien ja tavoitteiden kannalta että ammatillisessa mielessä. Kohta tulee neljä vuotta täyteen täällä Italiassa. Se on pisin aika, jonka olen asunut yhdessä kaupungissa lapsuuden jälkeen. Ja se on heittämällä pisin aika, jonka olen asunut yhdessä asunnossa. Lapsuuden kotia ja kotipaikkaa ei tietenkään lasketa. Mitä Italia sitten merkitsee minulle? Mitä Brescia merkitsee minulle?

Innostus Italiaan ja sen kieleen on kantanut läpi vuosien. Monia valintoja on tullut tehtyä innostuksen pohjalta ja valinnat ovat aina vieneet hyvään suuntaan. Italia on vaikuttanut lukion aineiden valinnasta ja au pair -kokemuksista yliopisto-opintoihin asti. Valinnat ovat useimmiten olleet helppoja - olenhan seurannut jotain mistä pidän. Entäs nyt sitten? Olen saanut maisterin tutkintoni päätökseen ja valmistunut italialaisesta yliopistosta. Asun Italiassa. Opintojen jälkeen on kuitenkin uuden suunnan valinnan aika. Kantaako Italia edelleen vai onko jokin muu tärkeämpää?


Viime aikoina olen havahtunut jonkin asteiseen tottumiseen. En ole samallalailla innoissani Italiasta kuin joskus ennen. Luulen, että olen jollain tasolla tottunut Italiaa. Se ei ole enää valintojeni ehdoton kantava voima - sehän on aina läsnä. Italiasta on tullut tavallista: arjessa puhun lähinnä italiaa ja tallailen ennen niin erikoisilta ja kiehtovilta vaikuttavilla kujilla. Ennen ihannoin kaikkea sitä, mutta nyt kaikki tuntuu normaalilta. Lomamatkaa suunnitellessa haluan lähteä ulkomaille eli pois Italiasta. Minun ei enää tarvitse matkustaa lomalle Italiaan, olenhan siellä aina. Italia ei ole enää minun unelmieni keskiössä, koska siitä on tullut koti. Italia ei ole enää ennen jatkuvasti unelmoimani maa vaan siitä on tullut koti ja päiväretkien kohteeksi. Minä muutun ja samalla muuttuvat näkemyksenikin.

Tottuminen ja Italian normalisoituminen ei kuitenkaan tarkoita, etten minä enää pitäisi Italiasta tai että olisin kyllästynyt siihen. Olen yksinkertaisesti tottunut ympäristööni unohtaen välillä Italian kiehtovuuden ja kauneuden. Arki vie välillä mukanaan. Italiaan tottuminen ei myöskään tarkoita, etten nauttisi täällä matkustamisesta ja uusien paikkojen näkemisestä. Nautin todellakin. Nautin myös oman kaupunkini tutkimisesta, täälläkin löytyy aina jotain uutta! Välillä vain mietin osaanko enää nähdä ympäristöä yhtä innostuneesti kuin ennen. Huomaanko kaiken ihanan niin kuin ennen tänne muuttoa?


Suhteeni Italiaan on muuttunut vuosien varrella. Haaveiden kohteena ollut maa on muuttunut kotimaaksi. Italiasta on tullut minulle lähimatkailukohde eikä enää jokaisen ulkomaanmatkan kohde. Unelmoimastani kielestä on tullut jokapäivänen juttu, vaikka on se vieläkin kaunista. Nykyisin mukaan on astunut myös ammatillinen näkökulma. Olen opiskellut matkailua ja yritän hahmottaa Italiaa myös ammatillisesta näkökulmasta. Italialla olisi vielä niin paljon uutta tarjottavaa! Yritän pyöritellä mielessä ideoita Italiassa viettämieni vuosien hyödyntämiseen. Miten pystyisin yhdistämään uuden kotimaani, italian kielen osaamiseni ja suomalaisuuteni? En vielä tiedä.

Toisinaan olen huolissani siitä, että huomaanko kaikki Italian tarjoamat mahdollisuudet. Olen huolissani, että osaanko edelleen huomata matkailijoiden arvostamia juttuja. Miten voisin suunnitella tai suositella matkailijoille, jotain jos en enää näe sitä samalla tavalla kuin ennen? Jos en näe kaikkia ihanuuksia kuten matkailijat? Pidänkö kaikkea liian itsestään selvänä? Pohdittavaa on paljon ja mielessä pyörii vaikka mitä. Epäilyksiä ja kysymyksiä ilman vastauksia riittää. Toisaalta näkökulman muuttuminen on normaalia eikä se ole huono juttu. Uusien kokemusten myötä ihmiset muuttuvat ja vanhat asiat näyttävät erilaisilta vaikka eivät olisikaan muuttuneet.


En ole vielä löytänyt pysyvää paikkaani ja uusi suuntakin on vielä hakusessa. Selvää kuitenkin on, että minä ja Italia olemme vielä yhdessä ainakin tovin. En ole vielä lähdössä mihinkään. Minun pitää, tai oikeammin haluan, keksiä miten hyödyntää kokemuksiani parhaiten. Haluan tehdä jotain, josta pidän todella ja joka inspiroi minua ja haastaa minut. Haastellistako? Ei kai sentään. ;) Pikkuhiljaa hyvä tulee!

Jos haluat lukea lisää italialaisesta kotikaupungistani, kurkkaa Minun kaupunkini: turisteille tuntematon Brescia -postaus.


Lue myös nämä:






Kata


OTA YHTEYTTÄ: raidallisiahetkiajaretkia@gmail.com
KURKKAA MYÖS:  Facebook & Instagram
2

Huomenta maanantai 17.7.2017!




Käytätkö aina samaa kahvikuppia? Onko sinulla vakiintuneet astiat aamiaisjutuille?


Olen huomannut, että välillä kannattaa vaihtaa. Eri kahvikuppi tai teemuki piristää tavallista aamua. Normaali aamiainen tuntuu erityiseltä, jos käytät hienoa kahvimukia tai tavanomaisesta poikkeavaa kuppia jogurtille. Välillä muki kannattaa vaihtaa toiseen kaapista löytyvään, mutta joskus on hyvä hankkia uusikin kuppi. Astioihin kannattaa panostaa. En tarkoita välttämättä hinnallisesti vaan pikemminkin esteettisessä mielessä. Minusta ainakin on mukavampaa nauttia kiireinenkin aamiainen astioista, joista pidän paljon.


Pientä piristystä kaipaavalle riittää tavanomaisen kupin vaihto toiseen kaapista löytyvään. 
Siis jos et vielä ole valinnut maanantain teemukia, nappaa kaapista joku vähemmän käytetty muki ja tee maanantaista erityinen!

Suurempaa piristystä kaipaavalle suosittelen jonkin erityisen kupin hankintaa.
Hanki ihana uusi kahvikuppi, joka tuntuu erityiseltä. Erityisen kauniilta tai värikkäältä. Erityisen hauskalta tai muuten vain hyväntuuliselta. Tärkeintä on, että uutukaisella on sinua erityisesti miellyttäviä piirteitä. Astioihin kannattaa panostaa! ;)



Minä haluaisin hankkia jonkin vanhanaikaisen ja romanttisen kahvikupin, joka toisi arkeen kaivattua vaihtelua ja tavalliseenkin aamiaiseen jotain erityistä. Yllä olevassa kuvassa oleva kuppi olisi täydellinen maanantain cappuccinolle!


Vaihtelu virkistää!

Kata


OTA YHTEYTTÄ: raidallisiahetkiajaretkia@gmail.com
KURKKAA MYÖS:  Facebook & Instagram
0
Back to Top