Tottuuko Italiaan?

19. heinäkuuta 2017

Voiko Italiaan tottua? Kyllästyttääkö Italia?


Italia on kaunis, kiehtova ja niin tunnelmallinen maa. Historiaa pullistelevia kaupunkeja ja hyvää ruokaa löytää joka paikasta. Erilaisia kohteita on pilvin pimein ja pieniä suloisia kyliä löytää aina vaan uusia. Voiko niihin muka tottua? 

Yhtenä aamuna, kun tallailin koirien kanssa taas samaa kujaa, havahduin pohtimaan suhdettani Italiaan. Ajan kanssa omaan ympäristöön tottuu ja se tulee niin tutuksi, ettei sitä aina edes huomaan. Arjen keskellä ympäristöön ei välttämättä tule kiinnitettyä huomiota. Onneksi toisinaan havahdun tarkkailemaan ympärillä olevaa. Mielenkiintoisia ja kauniita juttuja on joka puolella. Aina on jotain uutta meneillään. Osaanko arvostaa niitä kuten ennen? Miksi en aina kiinnitä huomiota ympäristööni? Arki taitaa välillä viedä mennessään.



Viime aikoina olen painiskellut ja mietiskellyt suhdettani Italiaan. Olen pohtinut suhdetta sekä unelmien ja tavoitteiden kannalta että ammatillisessa mielessä. Kohta tulee neljä vuotta täyteen täällä Italiassa. Se on pisin aika, jonka olen asunut yhdessä kaupungissa lapsuuden jälkeen. Ja se on heittämällä pisin aika, jonka olen asunut yhdessä asunnossa. Lapsuuden kotia ja kotipaikkaa ei tietenkään lasketa. Mitä Italia sitten merkitsee minulle? Mitä Brescia merkitsee minulle?

Innostus Italiaan ja sen kieleen on kantanut läpi vuosien. Monia valintoja on tullut tehtyä innostuksen pohjalta ja valinnat ovat aina vieneet hyvään suuntaan. Italia on vaikuttanut lukion aineiden valinnasta ja au pair -kokemuksista yliopisto-opintoihin asti. Valinnat ovat useimmiten olleet helppoja - olenhan seurannut jotain mistä pidän. Entäs nyt sitten? Olen saanut maisterin tutkintoni päätökseen ja valmistunut italialaisesta yliopistosta. Asun Italiassa. Opintojen jälkeen on kuitenkin uuden suunnan valinnan aika. Kantaako Italia edelleen vai onko jokin muu tärkeämpää?


Viime aikoina olen havahtunut jonkin asteiseen tottumiseen. En ole samallalailla innoissani Italiasta kuin joskus ennen. Luulen, että olen jollain tasolla tottunut Italiaa. Se ei ole enää valintojeni ehdoton kantava voima - sehän on aina läsnä. Italiasta on tullut tavallista: arjessa puhun lähinnä italiaa ja tallailen ennen niin erikoisilta ja kiehtovilta vaikuttavilla kujilla. Ennen ihannoin kaikkea sitä, mutta nyt kaikki tuntuu normaalilta. Lomamatkaa suunnitellessa haluan lähteä ulkomaille eli pois Italiasta. Minun ei enää tarvitse matkustaa lomalle Italiaan, olenhan siellä aina. Italia ei ole enää minun unelmieni keskiössä, koska siitä on tullut koti. Italia ei ole enää ennen jatkuvasti unelmoimani maa vaan siitä on tullut koti ja päiväretkien kohteeksi. Minä muutun ja samalla muuttuvat näkemyksenikin.

Tottuminen ja Italian normalisoituminen ei kuitenkaan tarkoita, etten minä enää pitäisi Italiasta tai että olisin kyllästynyt siihen. Olen yksinkertaisesti tottunut ympäristööni unohtaen välillä Italian kiehtovuuden ja kauneuden. Arki vie välillä mukanaan. Italiaan tottuminen ei myöskään tarkoita, etten nauttisi täällä matkustamisesta ja uusien paikkojen näkemisestä. Nautin todellakin. Nautin myös oman kaupunkini tutkimisesta, täälläkin löytyy aina jotain uutta! Välillä vain mietin osaanko enää nähdä ympäristöä yhtä innostuneesti kuin ennen. Huomaanko kaiken ihanan niin kuin ennen tänne muuttoa?


Suhteeni Italiaan on muuttunut vuosien varrella. Haaveiden kohteena ollut maa on muuttunut kotimaaksi. Italiasta on tullut minulle lähimatkailukohde eikä enää jokaisen ulkomaanmatkan kohde. Unelmoimastani kielestä on tullut jokapäivänen juttu, vaikka on se vieläkin kaunista. Nykyisin mukaan on astunut myös ammatillinen näkökulma. Olen opiskellut matkailua ja yritän hahmottaa Italiaa myös ammatillisesta näkökulmasta. Italialla olisi vielä niin paljon uutta tarjottavaa! Yritän pyöritellä mielessä ideoita Italiassa viettämieni vuosien hyödyntämiseen. Miten pystyisin yhdistämään uuden kotimaani, italian kielen osaamiseni ja suomalaisuuteni? En vielä tiedä.

Toisinaan olen huolissani siitä, että huomaanko kaikki Italian tarjoamat mahdollisuudet. Olen huolissani, että osaanko edelleen huomata matkailijoiden arvostamia juttuja. Miten voisin suunnitella tai suositella matkailijoille, jotain jos en enää näe sitä samalla tavalla kuin ennen? Jos en näe kaikkia ihanuuksia kuten matkailijat? Pidänkö kaikkea liian itsestään selvänä? Pohdittavaa on paljon ja mielessä pyörii vaikka mitä. Epäilyksiä ja kysymyksiä ilman vastauksia riittää. Toisaalta näkökulman muuttuminen on normaalia eikä se ole huono juttu. Uusien kokemusten myötä ihmiset muuttuvat ja vanhat asiat näyttävät erilaisilta vaikka eivät olisikaan muuttuneet.


En ole vielä löytänyt pysyvää paikkaani ja uusi suuntakin on vielä hakusessa. Selvää kuitenkin on, että minä ja Italia olemme vielä yhdessä ainakin tovin. En ole vielä lähdössä mihinkään. Minun pitää, tai oikeammin haluan, keksiä miten hyödyntää kokemuksiani parhaiten. Haluan tehdä jotain, josta pidän todella ja joka inspiroi minua ja haastaa minut. Haastellistako? Ei kai sentään. ;) Pikkuhiljaa hyvä tulee!

Jos haluat lukea lisää italialaisesta kotikaupungistani, kurkkaa Minun kaupunkini: turisteille tuntematon Brescia -postaus.

Lue myös:


Katariina

2 kommenttia

  1. Italiaan ei totu. Meillä on ollut asunto Stresassa 19 vuotta ja koti yhdeksän vuotta. Maasta löytyy aina vaan uutta ammennettavaa, jopa lähiympäristöstä. kulkurijajoutsen.blog

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo kommentistasi!

      Olen samaa mieltä kanssani: täällä on loputon määrä kiehtovia paikkoja ja uutta tutkittavaa on joka puolella. Siinä mielessä Italiaan ei voi kyllästyä. Minäkin viihdyn täällä hyvin enkä ole kyllästynyt täkäläiseen kotikaupunkiini. Enhän ole vielä edes tutkinut sitä kokonaan! :) Toki näkemys ja tapa katsoa Italiaa on muuttunut tänne muuton myötä, olenhan itsekin muuttunut ja tavallaan tottunut. En ole samoista jutuista innoissani kuin joskus vuosia sitten, kun matkailin Italiassa ja haaveilin Italian lomista.

      Mielenkiintoinen blogi sinulla, teillä, ja Reijon ottamat kuvat ovat upeita! Kiitos linkkauksesta!

      Poista

Kommentit piristävät aina ja saavat teidät lukijat tuntumaan todellisemmilta. Älä hätäänny, jos kommenttisi ei näy samantien - minun pitää ensin hyväksyä se. Kiitos! :)

Sisällön tarjoaa Blogger.